Takaisin kotona

Nyt oon ollut jo muutaman päivän koto-Suomessa. Kelit on ainakin upeat ja ihanaa kun ulkona voi olla ilman, että viiden metrin matkalla läkähtyy. Kotimatka meni tosi hyvin, oikeastaan ihan älyttömän hyvin. Madridin lentokentällä oli miun tiskien kohalla ihan hillitön ruuhka. Perustiskeille oli tietty isoin jono, mutta kyllä pelkkään matkalaukun jättöönkin joutui jonottamaan. Mie kävin koneella naputtelemassa lipun ja matkalaukun lipukkeet ja asettauduin jonottamaan. Siinä sitten kävi joku nainen ja huomasi, että miulla on jo ne matkalaukunkin laput ja laittoi sen kiinni ja käski mennä jättämään laukku vaan lähimmälle tiskille siitä jonon ohi. Kävin vaan lykkäämässä sen sinne ja vähän katoin perään, että se siitä lähti hihnalla eteenpäinkin. Mutta parasta tässä oli siis se, että miun matkalaukkua ei punnittu ollenkaan! Ihan mahtavaa. Veikkaan nimittäin, että siinä ois pari liikakiloa ollut.

Koneessa oli pienoinen pettymys kun kummallakaan lennolla ei ollut ruokaa. Aiemmin Lufthansan ja Spanairin lennoilla on saanut edes jotakin, mutta nyt jouduin ostamaan jotain sapuskaa kun vatsan murina alkoi peittämään moottorien ääntä, eikä toisinpäin. Pääsin kuitenkin ihan aikataulussa perille ja Helsinki-Vantaalla sitten odottelin matkalaukkua. Tiesin, että on suuri mahdollisuus ettei laukku kerennyt seuraavalle lennolle, koska itellänikin oli kiire ehtiä. Eipä tarvinnut kauaa odotella kun miun nimi kuulutettiin ja käskettiin mennä tiskille, jossa sitten ilmotin osoitteen mihin matkalaukku toimitettaisiin. Eli tämäkin oli vaan hyvä juttu kun ei ite tarvinnut (tai siis Juhan ei tarvinnut) kanniskella matkalaukkua.

Edellisestä postauksesta muuten jäi yksi erittäin tärkeä asia, jota aivan varmasti tulee ikävä. Häagen-Dazsin Caramel Biscuit and Cream -jäätelöä on jo nyt iso ikävä. Tutustuimme vaihdon loppuvaiheessa, mutta silti ystävyys oli heti merkityksellistä. Ah.

Mutta näin, nyt kun mie oon takaisin Suomessa niin blogi on tullut päätökseensä. Kivaa oli :)