Takaisin kotona

Nyt oon ollut jo muutaman päivän koto-Suomessa. Kelit on ainakin upeat ja ihanaa kun ulkona voi olla ilman, että viiden metrin matkalla läkähtyy. Kotimatka meni tosi hyvin, oikeastaan ihan älyttömän hyvin. Madridin lentokentällä oli miun tiskien kohalla ihan hillitön ruuhka. Perustiskeille oli tietty isoin jono, mutta kyllä pelkkään matkalaukun jättöönkin joutui jonottamaan. Mie kävin koneella naputtelemassa lipun ja matkalaukun lipukkeet ja asettauduin jonottamaan. Siinä sitten kävi joku nainen ja huomasi, että miulla on jo ne matkalaukunkin laput ja laittoi sen kiinni ja käski mennä jättämään laukku vaan lähimmälle tiskille siitä jonon ohi. Kävin vaan lykkäämässä sen sinne ja vähän katoin perään, että se siitä lähti hihnalla eteenpäinkin. Mutta parasta tässä oli siis se, että miun matkalaukkua ei punnittu ollenkaan! Ihan mahtavaa. Veikkaan nimittäin, että siinä ois pari liikakiloa ollut.

Koneessa oli pienoinen pettymys kun kummallakaan lennolla ei ollut ruokaa. Aiemmin Lufthansan ja Spanairin lennoilla on saanut edes jotakin, mutta nyt jouduin ostamaan jotain sapuskaa kun vatsan murina alkoi peittämään moottorien ääntä, eikä toisinpäin. Pääsin kuitenkin ihan aikataulussa perille ja Helsinki-Vantaalla sitten odottelin matkalaukkua. Tiesin, että on suuri mahdollisuus ettei laukku kerennyt seuraavalle lennolle, koska itellänikin oli kiire ehtiä. Eipä tarvinnut kauaa odotella kun miun nimi kuulutettiin ja käskettiin mennä tiskille, jossa sitten ilmotin osoitteen mihin matkalaukku toimitettaisiin. Eli tämäkin oli vaan hyvä juttu kun ei ite tarvinnut (tai siis Juhan ei tarvinnut) kanniskella matkalaukkua.

Edellisestä postauksesta muuten jäi yksi erittäin tärkeä asia, jota aivan varmasti tulee ikävä. Häagen-Dazsin Caramel Biscuit and Cream -jäätelöä on jo nyt iso ikävä. Tutustuimme vaihdon loppuvaiheessa, mutta silti ystävyys oli heti merkityksellistä. Ah.

Mutta näin, nyt kun mie oon takaisin Suomessa niin blogi on tullut päätökseensä. Kivaa oli :)

Mitä tulee ikävä?

Viimeinen ilta oli ihan huippu! Hyvää sushia, ihania kavereita ja hauskoja juttuja. Parasta oli se, että kukaan ei tahtonut lähteä juhlimaan, joten ei tullut sellasta sori mut ku tahon jo kotiin -selittelyrumbaa. Juhlimiset sain juhlittua viikonloppuna ja nyt oli kiva tulla ajoissa kotiin. Ilta oli ihana, niin lämmin että lyhythihaisessa mekossa tarkeni loistavasti. Ahh.

Mietin, että vaikka oon tosi innoissani menossa kotiin niin kyllä on muutamia asioita mitä jää ikävä...

Ystävät
Oon tutustunut moniin kivoihin ihmisiin ja harmittaa kun tietää, että useimpia tuskin nään enää uudestaan. Toisaalta on vahvasti semmonen fiilis, että kyllä niitä joskus jossain näkee. Vaikka viime vaihdon tyyppejä en oo kyllä nähnytkään... Onneksi on facebook. Ja suomityttöjä ainaskin toivon näkeväni :)

Aurinko
Ihana kamala aurinko. Pelkään kokoajan polttavani ihon, mutta on se aurinko ja lämpö silti ihanaa. Parasta on just tämmöset lämpimät illat kun voi vaan istuskella puistossa ja kattella kun aurinko laskee. Templo de Debod on muuten ihan paras puisto, niin illalla kuin päivällä!

Ruoka
Ruokaa ja ravintoloita onkin tullut hehkutettua monesti. Monet jutut on kyllä tajuttoman rasvasia, mutta on täällä kyllä niin hyvää ruokaakin, että oh. Ja ravintoloita kun on niin hirmusesti! Tietty Helsingissäkin on ravintoloita, mutta eipä siellä tuu mentyä... ja ihan hyvä niin.

Vapaus
Kalenteri on aina tyhjä ja menot sovitaan edellisenä iltana. Huimaa! Onneksi kesällä on vähän rauhallisempaa, mutta syksyllä vaalikiireissä varmasti kaipaan lötköilemään Madridiin.

Vaatekaupat
Täällä on niin tajuttomasti ihania vaatekauppoja, että ei mikään ihme et matkalaukku huutaa hooasiannaa. Ketjukaupoista lemppareita on Blanco, Bershka, Zara, Stradivarius, Pull&Bear, Sfera... ja korukauppoja, ja kenkäkauppoja, ja pikkuputiikkeja. Ah. Toivon mukaan lentokentällä ollaan armeliaita.

Näitä nyt ainakin ens alkuun tulee ikävä. Varmasti monia muitakin asioita, mutta nyt kone kiinni ja unta kaaliin! Tän blogin taival alkaa olemaan lopussa.. kaipa mie jotain vielä kirjottelen Suomesta, mutta se siitä sitten. :)

Pakkailua, pyykkiä ja siivoomista

Tässä se nyt on. Viimeinen päivä Madridissa. Huimaa! Matkalaukku on noin 80 prosenttisesti pakattu, huoneen lattia mopattu ja hyllyt pyyhitty. Vielä pitäis kantaa ylimääräset ruokajutut keittiöön lahjoituksena kämppiksille. Vaikka aika hyvin kyllä sain kaiken loppumaan viime metreillä. Miulta on shampoo ihan lopussa, samoin hoitoaine, kosteusvoide loppu eilen, vessapaperia on enää puolikas rulla, vanulappuja jäljellä yksi, saldo ihan lopussa ja ruokaa ei jäänyt kuin mausteita.

Tänään ja eilen täällä on ollut lähijunalakko, joten yliopistolle on ollut vähän hankala päästä. Tämä kun yhdistetään siihen, että viime tentistä pääsi läpi kourallinen ihmisiä niin se tais olla sitten siinä. Täällä on muuten tosi hauska arvostelusysteemi. Läpipäässeet arvostellaan ihan samalla tavalla kuin esim. suomalaisessa lukiossa eli 5-10 ja kymppi on paras. Hylätyt sen sijaan löytyy ihan koko skaalalta 1-4 eli koko arvosteluasteikko on 1-10. Eli 4 on 'hylsy, mutta kun vähän yrität niin kyllä se läpi menee'. 1 taas on 'hylsy ja oot muuten semmonen idiootti, ettei kyllä hevin oo toivoa läpipääsystä'.

Maanantaina satoi vettä, niin käväsin Centro de Arte Reina Sofiassa ja oli ihan jees. Enemmän kyllä tykkäsin Thyssenistä, mutta monet on kyllä tota Reina Sofiaakin kehunut. Noh, onpahan nämä Madridin kolme suurta museota nähty.

Sateisen maanantain jälkeen tiistaina oli onneksi poutaa, vaikkei ihan helteistä kuitenkaan. Sade nimittäin tarkoittaa sitä, että pyykinpesu ei onnistu. Meillä on perus-espanjalainen sisäaukko/-piha ja pyykit ripustetaan ulos kuivumaan.

Tässä keittiön ikkuna porraskäytävästä päin. Tosta on kiva roikkua ulkona varsinkin kun toista ikkunaa ei saa auki kunnolla. Ihastuttavaa tässä on myös se, että alakerran tyypit polttavat tupakkaa, joten pyykit välillä haisevat ikävälle. Osa kämppiksistä kuivattaa pyykit telineellä omassa huoneessa, mutta miulle ei sellasta ole niin hyvin ne on tuossakin menneet. Yleensä pesen vaan yhden tai kaksi narullista pyykkiä kerralla niin tilaakin on aina riittänyt.

Tänään on vielä ohjelmassa auringonottoa nyt kun on taas lämpimät ilmat ja illemmalla meen vielä viimesen kerran Pink Sushimaniin syömään sekä sitten sen jälkeen puistoon istuskelemaan kavereiden kanssa. Mitenkään pitkään ei kyllä pysty olemaan, sillä lentokone lähtee klo 11.10. Tuntuu, että lähteepäs se myöhään kun aiemmat lennot ovat olleet tyyliin seittemältä tai kaheksalta. Suomessa oon sitten puol kuuden maissa. Onneks oon eka joka lähtee täältä, niin saan kavereita auttamaan matkalaukun raahaamisessa. Metron portaat ja iso läjä tavaraa ei oo hyvä yhdistelmä.. ellei tee niin kuin Katja ja räpsyttele silmillään auttajia :)

Viimeinen viikonloppu

Viimeinen viikonloppu oli täynnä juhlaa. Perjantaina oli ESN:n järkkäämät vaahtobileet (yäk) ja sitten eilen käytiin suomityttöjen kanssa istuskelemassa. Vaahtobileet eivät ole oikein miun juttu, mutta kun kaikki tuntui olevan menossa sinne niin sitten miekiin pitkin hampain menin mukaan. Hieman sateisesta säästä huolimatta istuskeltiin ensin ulkona ja sitten vasta lähempänä yhtä mentiin ite yökerhoon. Suuri yllätys oli ettei siellä ollutkaan mitään vaahtoa! Saatiin yli kaks tuntia tanssia siellä ennen kuin vaahtokone alkoi syöksemään mönjää tanssijoiden päälle ja mie karkasin toiselle puolelle yökerhoa. Ilta olikin erittäin onnistunut ja miulla oli tosi hauskaa. Olin varmaan ainoa kuiva ihminen siellä, niin tehokkaasti onnistuin välttelemään vaahtoa.

Aamulla olikin sitten vähän väsynyt fiilis ja ei millään huvittanut nousta neljän tunnin unien jälkeen. Olin kuitenkin suunnitellut, että meen käymään El Congreso de los diputadosissa ja siellä pääsee käymään vain lauantai-aamuisin. Ihme kyllä sain itteni kammettua ylös ja kohti Congresoa! Vierailu oli ilmainen ja kyllä kannatti mennä. Oli se siistii nähdä istuntosali ja kuulla vähän paikan historiaakin. Tietty oma tuntemukseni Espanjan historiasta on aika vähäinen, joten enemmänkin siitä olisi voinut saada irti. Harmikseni kuulin, että täysistuntojakin olisi voinut mennä seuraamaan, mutta niihin pitää ilmoittautua aina keskiviikkosin joten se jää nyt väliin.

Sitten oli taas aivan mahtava älynväläys. Väsyneenä tallustelen takaisin kotiin mielessäni pienet päikkärit ennen illan rientoja ja mitä tekee blondi. Ostaa Starbucksista frappuccinon, jossa on pieni määrä kahvia, ei paljoa, mutta kuitenkin tarpeeksi etten saa unta. Noh, parin tunnin jumittamisen jälkeen hiukset ja meikit kuntoon ja kuudeks menin kavereiden kanssa kattomaan musikaalia Footloose. Se oli ilmainen (liput piti varata ennakkoon) ja paikkana oli yhen koulun juhlasali. En siis odottanut mitään hirmuista spektaakkelia, mutta ohhoh, se oli ihan mahtava! Kyseessä on joku porukka, joka on kyseisestä koulusta lähtösin ja ne tekee musikaaleja joka vuosi. Kaikista hienointa oli esityksen loppuaploodit kun katsojat huusi ja taputti ja huusi ja taputti. Muutenkin musikaalien jälkeen on aina mahtava fiilis kun tekee vaan mieli tanssia ja laulaa.

Lähdettiin sitten musikaalin jälkeen suomityttöjen kanssa istuskelemaan ja lopulta päädyttiin paikkaan nimeltä Honkey Tonk. Paikka oli tosi kiva, oli virkistävää tanssia musiikkia jota tunnisti ja jota ei yleensä baareissa soiteta. Ja nauraa niin, että kylkiin sattu. Oisin varmaan ollut jopa pidempäänkin, mutta musiikki oli niin kovalla, että korviin sattu. Pitää ottaa Tarusta mallia ja kantaa mukana korvatulppia.

Puhuttiin myös tyttöjen kanssa espanjalaisista ja varsinkin espanjalaisista naisista. Monet espanjalaiset tuntuvat ajattelevan "minähän teen mitä minä haluan ja sinä et voi sille mitään". Tämä näkyy yleisenä piittaamattomuutena esimerkiksi tupakointikieltoihin. Oon myös nähny miehen leikkaavan varpaankynsiään metrossa, ihmisten kuseksivan missä huvittaa ja kavereilta kuullut vielä ällöttävämpiä juttuja mitä en kehtaa kirjottaa.

Muutenkin miulla alkaa olemaan semmonen fiilis et ihana päästä pois. Niin moni juttu on alkanut ottamaan päähän täällä ja innolla ootan sitä ku Suomessa oon vaan ihan tavallinen tyttö ja kukaan ei tuu koskemaan miun hiuksiin tai huutele kadulla. Harmittaa kun en oo opetellut mitää nasevia vastauksia noihin huuteluihin, vaikka suomalaisilla kirosanoillakin tuntuu viesti menevän perille. Tosin Madridin rentoa ja monipuolista yöelämää tulee kyllä ikävä. Yöelämässäkin kyllä ärsyttää alkoholi. Täällä alkoholia ei nautita vaan sitä vedetään vaan tullakseen humalaan. Drinkkejä ei yökerhoissa ole, vaan juomat ovat tyyliä puolet vodkaa/rommia/jne ja puolet blandista. Yäk. Eipähän tule juotua kun ne maistuu niin kamalalta.

Tänään ois vielä ohjelmassa huoneen siivousta, pakkailun miettimistä ja semmoista. Täällä on ollut aika vilpoinen ilma viime päivinä, joten maauimalassa käynti jää tänään väliin vaikka alunperin niin suunnittelinkin. Vähän alkoi jo pelottaa kun ulkona oli niin vilu, että oliko miun päätös jättää pitkät housut Suomeen viime käynnillä väärä, mut kyllä mie eilen tarkenin mekossani ihan hyvin. Keskiviikkona pitäiski sit helteet ja aurinko tulla takasin.

Ja kuvia viikonlopusta löytyy täältä.

Lähtötunnelmissa

Vuokraisännän kanssa oli lystiä ruokailla. Käytiin tässä ihan vieressä olevassa kiinalaisessa ravintolassa. Siis japanilaisen kanssa kiinalaisessa, hih. Kovasti kyseli kaikkea opiskelusta ja Suomesta ja toivotti tervetulleeksi Madridiin toistekin asustelemaan.

Tänään on enää viikko jäljellä vaihtoa ja sen ansiosta oonkin paljon miettinyt miun lähtöä. Oon tosi innoissani lähössä kotiin kun nään kaikki rakkaat ihmiset ja pääsen tuttuihin rutiineihin ja maisemiin. Muutamilla vaihtareilla tuntuu taas kotiin lähteminen olevan jotenkin inhottava asia ja mielellään jäisivät vain tänne. Onhan miullakin ollu tosi kivaa täällä, mut silti on ihana mennä kotiin. Ehkä se johtuu myös osiksi siitä kun oon ollu niin vähän aikaa etten oo kotiutunut tänne ihan täysin. Tai siitä, että miun elämä on oikeastaan tosi mallillaan Suomessa. Ehkä joillain tuntuu et täällä saa elää sellaista elämää mitä tahtoo kun ei ole vanhempia lähettyvillä ja kukaan ei oikeastaan tunne siuta. Ihmiset tietävät siusta tasan sen verran mitä oot ite kertonut tai tehnyt täällä. Voi tavallaan aloittaa alusta jos on tähän asti asunut vain samalla paikkakunnalla kotimaassaan.
Ajattelin myös, että varmaan siksi kanssa monet ei tahtois palata kun ei tää vaihtarin elämä täällä kauheen raskasta ole. Monet vaan juhlivat ja opiskelevat pikkaisen, ei ole kauheesti velvotteita olemassa erasmus-elämässä.

Vielä mieluummin palaisin Suomeen jos perillä oottaisi kesätyöt. Nyt ottaa vähän päähän kun ei mitään töitä tunnu löytyvän ja säästöt on menneet täällä. Ideoita otetaan vastaan, että mistä vois pyytää töitä. :)

Ja mihinkään liittymättömänä faktana: espanjalaisilla postinjakajilla ei ole avaimia taloihin. Ihmettelin ennen, että kuka hitto soittaa kaikkien summereita, että en varmana päästä sisään kun en ketään odota. Miun huoneeseen kuuluu hyvin kun ekana soi alakerrassa, sitten meillä ja sitten yläkerrassa. Myöhemmin sain kuulla, että posteljooni aina soittelee, että joku päästäis alakertaan sisälle.

Toinen yhtä jännittävä fakta olkoot vaikka se, että miun tekee hitosti mieli grillimakkaraa. Semmoista lihaisaa kabanossia tai wilhelmiä, ei mitään jauhomakkaraa.

Polttaa / kesäkatu naista!

Aurinko vaan porottaa kuumuuttaan täällä. Mie kun valittelen jollekin paikalliselle kuumuutta niin ne vaan naureskelee, että odotappa elokuuta. Noh, onneks oon jo Suomen viileämmässä ilmastossa silloin. Tänään kävin tässä suht lähellä olevassa maauimalassa pulikoimassa viilentyäkseni. Oli hirmu kivaa makoilla nurmikolla ja kävästä välillä virkistäytymässä vedessä. Metrossakin ilmastointi on ihan täysillä, niin oli varsin mukava reissu. Paikkana oli metro Acaciasin lähellä oleva Peñuelas, katu taisi olla Calle de Esperanza tai jotain sinnepäin. Hinta oli kyl vähän kallis, 4,35e/kerta. Ku oon enää muutaman päivän, niin en viittinyt ostaa kymmenen kerran korttia.

Maauimalan jälkeen kävin tutustumassa vanhaan metroasemaan. Muutama vuosikymmen sitten metroja pidennettiin ja yks asema poistui silloin käytöstä kun asemaa ei saatu pidennettyä lisää. Oli ihan jännä kun siellä oli vanhat mainokset ja kaikki. Estación de Chamberi oli paikan nimi ja sinne ei edes maksanut mitään sisälle. Eilen kävin tutkailemassa Museo Thyssen-Bornemiszaa. Vielä on muutama paikka mihin tahon mennä käymään ja kuumina päivinä onkin hyvä käyä museoissa niin ei ihan paahdu hengiltä.

Ihan hullua ajatella, että on enää 8 päivää jälellä miun vaihtoa. Aika on mennyt aivan hirmuisen nopeasti ja tuntuu etten edes ehtinyt kunnolla kotiutua tänne. Noh, Helsingissäkin siihen meni yli vuosi että tunsin sen kodikseni. Lappeenrantaan kun menee nykyään käymään on aina ihan vaan vierailu-fiilis. Käyn niin harvoin, että kaupunki kerkee muuttumaan joka kerralla pikkuisen ja ihmettelen aina että mikäs tuokin talo tuossa on. Kun tuun täältä takasin niin suuntaankin heti Lappeenrantaan viettämään kaverin häitä ja koska kesätöitä eikä siten rahaakaan ole niin varmaan jään sinne lomailemaan juhannukseen asti.

Tämmöstä tänne tällä kertaa. Ei miulle mitään ihmeempiä tapahdu kun ei päivisin ole oikein mitään erityistä tekemistä. Nyt illalla vielä miun vuokraisäntä tahtoo viiä miut syömään kun oon lähössä takas Suomeen ja huomisen suunnitelmista ei hajuakaan. Miun vuokraisäntä on muuten just paras tyyppi. Se on semmoinen japanilainen miekkonen ja se aina kertoilee juttuja Japanista. Se on myös tosi kiva tyyppi, toi miulle uudet lakanat ja uuden tyynyn ja peiton kun muutin tänne. Astioita en tajunnut kysyä, mutta myöhemmin kuulin sen antaneen vähän astioita miun kämppiksellekin. Täällä harvinaisesti miulla on myös vuokrasopimus kirjotettuna, mikä on kiva juttu. Uusi kuvia muuten löytyypi täältä.

Äänestämässä

Nyt on kansalaisvelvollisuuskin suoritettu kun käytiin Suomen suurlähetystössä äänestämässä. Kyllä siitä jokunen tovi vierähti kun neljä ihmistä kävi äänestämässä ja täytteli lappuja. Ja rupatteli aikansa kuluksi. Eipä lauantaina oo mihinkään kiire - ainakaan täällä.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin niin nyt on luennot loppu. Enää on kaksi tenttiä jälellä, maanantaina ensimmäinen ja 10. päivä toinen. Loput kaks skippaan, koska tahon päästä ystävän häihin. Tokkopa ne ois läpi menneet kuitenkaan. Maanantainkin tentti on vielä vähän mysteeri, koska esimerkiksi alkamisajaksi oli ilmoitettu "Se on aamulla. Tuskin ennen kymmentä." Loistavaa. Siinä sitten koita miettiä et mihinköhän aikaan sinne kampukselle kannattaa vääntäytyä. Noh, onneksi Salla lupas kysellä vielä.

Tänään lähti myös miun kämppis takas Kanarialle kesän viettoon. Tai siis onhan miulla noita kämppiksiä iso liuta, mutta pois lähti se jonka kanssa oon eniten viettänyt aikaa. Tai siis jonka kanssa olen viettäny aikaa, muiden kanssa en oo ees hirmusemmin jutellu. Mutta kämppis siis lähti. Lähtiessään jätti miulle (miun ollessa äänestämässä) nätin rannekorun, jee, kivaa.

Eilen oltiin juhlistamassa Melissan viimeistä iltaa Madridissa ja oltiin isolla tyttöporukalla tanssimassa parissa eri baarissa. Ekana oltiin irkkubaarissa ja ihmeteltiin miks kaikki pojat kerääntyy ympärille tuijottamaan kunnes tajuttiin et ne kattoo mein pään yläpuolella olevasta telkkarista futista. Noh, pitäähän tanssilattiallakin olla telkkareita. Tietty. Kai mie oon jotenkin espanjalaistunut täällä kun lähtiessäni kotiin vähän ennen neljää ajattelin, että onpa hyvä kun lähden näin ajoissa niin ei väsytä ku tarttee herätä äänestämään.

Nyt ois suunnitelmissa käyä kattoos kaikki nähtävyydet mitä on vielä jälellä. Täällä onkin päivisin jo niin kuuma, että museot ovat just täydellisiä viilentymispaikkoja. Keskiviikkona käväsin jo kokeilemassa Telefericon eli semmoisen kaapelikärryajelun. Kuvia sieltä ja muistakin jutuista löytyy tästä eteenpäin.

Lähdössä Madridiin vaihtoon?

Miulla oli tosi helppo tulla tänne vaihtoon kun tiesin pari matikan opiskelijaa, jotka oli jo Madridissa sekä pari kaveriani olivat olleet täällä aiemmin vaihdossa. Kaikilla ei oo niin loistavat tuuri, joten tässä muutama vinkki miten vaihdon alku sujuu hieman smoothimmin... Mie opiskelen siis Autonomassa, joten vinkit ovat siitä näkökulmasta.

Ennakkovalmistelut
Kämppää ei todellakaan kannata hankkia etukäteen näkemättä koko murjua, vaan varaa sen sijaan itsellesi hostelli muutamaksi päiväksi tai koko viikoksi. Yliopisto tarjoaa kampuksella ihan ok kämppiä, mutta miuta ne ei houkuttanut.
Mukaan kannattaa ottaa passikuvia, kopioita passista, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja muuta vastaavaa tärkeetä. Ja jos ei tahdo avata espanjalaista pankkitiliä, mikä ei oo mitenkään pakollista, niin paaaaaljon käteistä. Mie maksan vuokran käteisellä, samoin kuin oikeastaan kaiken muunkin, koska täällä kortilla maksaminen tuntuu olevan yleistä ainoastaan vaatekaupoissa.
Kannattaa myös ostaa Madridin matkaopas. On ollu tosi kätevä kun on voinut sieltä tutkailla nähtävyyksiä ja jotain käytännnön juttujakin. Voi tutustua kaupunkiin vähän etukäteen ja on kirja täynnä ideoita mitä tehä vapaapäivinä. Ainakin LonelyPlanetin opas on tosi hyvä ja sen mukana tulleella kartalla on ollut käyttöä.

Asuminen
Sitten kun on saavuttu Madridiin niin voikin aloittaa asunnon metsästyksen. Miun mielestä ei kannata asua yksiössä kun se on kallista ja epäsosiaalista, ja tietty että sitten pitää osata itse tehä kaikki espanjalaiset kummallisuudet kuten kaasupullon vaihto. Kimppakämppien kirjo on erittäin laaja ja kannattaa siis todellakin käydä aina katsomassa tilanne paikan päällä. Täällä annetaan vuokralle vaatekomerotkin. Huoneita voi etsiskellä esim Segundamanosta tai Idealistan sivuilta. Hinnat ovat jotain 200 ja 500 euron välillä riippuen kunnosta, sijainnista ja koosta. Asuinaluetta miettiessä kannattaa tuumailla, että mitä tahtoo. Onko itselle tärkeetä asua keskustassa vai riittääkö kauempikin alue? Metrokartta on oivana apuna tässä. Myös etäisyyttä kampukseen kannattaa miettiä. Yliopistolle pitää mennä lähijunalla, joten esim Atocha on hyvä alue kun siitä on nopee matka niin kampukselle kuin keskustaankin. Muita kampukselle (eli Cantoblancon asemalle) menevän junan pysäkkejä on Nuevos Ministerios ja Chamartin eli niidenkin läheltä voi ettii jossei keskustassa taho asua.
Kun soittelet kämppiä niin kannattaa pyytää osoite tekstiviestillä. Puhelimessa on tosi vaikee puhua ja muutamat osoitteet meni ihan hitoilleen, onneksi miun kartassa oli katuhakemisto ni pysty arvailemaan et mitähän se oikeesti oli.

Yliopisto
Ekana pitää päästä kampukselle ja sinne pääsee lähijunalla 4 määränpäänä joko Colmenar Viejo tai Alcobendas San Sebastian de los Reyes. Sitten Rectoradoon täyttelemään jotain lappuja (muista passi ja siitä kopio) ja sitten oman tiedekunnan ORIin eli Oficina de relacciones internacioales. Kannattaa mennä reilusti ennen luentojen alkamista niin pystyy ilmoittautumaan espanjan kursseillekin. Mie menin viikkoa ennen ja silloin oli just edellisenä päivänä ollut viimenen ilmoittautuminen ja näin en päässyt ilmaselle kurssille.
ESN:n alkuinfoon kannattaa mennä kans, jos ei muuten ni näkemään ihmisiä ja kuulemaan tulevista tapahtumista. ESN:n juttuihin kannattaa ainakin alussa mennä mukaan ku niistä saa tosi helposti ystäviä.

Käytännön juttuja
Joukkoliikenteen kuukausilippu (joka on siis voimassa kalenterikuukausittain) maksaa vähän yli 50e kun yliopisto on niin kaukana, että tarvii ostaa B1-lippu. Ekan voi ostaa esim Tabacos-kioskeista (muista passi mukaan!) ja loput metron automaateista.
Ennen kuin kämppiä alkaa soittelemaan kannattaa tietysti hankkia espanjalainen liittymä. Täällä on tosi yleistä myydä kännyköitä liittymien kanssa kytkykaupalla ja liittymät prepaidina. Jos tahtoo vain espanjalaisen sim-kortin niin suosittelen Happy Movilia, joita saa kymmenellä eurolla kaikista Phone House -liikkeistä (esim. Calle Preciadosilla on kaks niitä) ja mukana tulee 5e puheaikaa. Happy movililla on puhelut ilmaisia toiseen happy-liittymään eli kannattaa mainostaa kavereillekin.


Nyt pää tyhjeni täysin ja ei tuu muuta mieleen. Mut jos joku askarruttaa niin kysy ihmeessä! Mie suuntaan nyt hömppäromaanin kanssa puistoon ottamaan aurinkoa parin kaverin kanssa sen kunniaksi, että tänään loppui luennot!

Espeak espanish?

Espanjalaisten englannintaito jaksaa aina hauskuuttaa miuta. En todellakaan tajuu kuin oon pärjänny viime vaihdossa ekat pari kuukautta kun en espanjaa osannut sanaakaan, nimittäin englantia ei täällä puhuta. Tai ei ainakaan kieltä minkä mie tunnistaisin englanniksi...

Täällä opiskellaan englantia lähes yhtä monta vuotta kuin Suomessakin, mutta kiitos dubbauksen, espanjan kielen yleisyyden ja todella huonon opetuksen ei kielitaito oo kauheen hyvä. Ite ainakin opin englantia musiikin, elokuvien, tv-sarjojen ja nettisivujen avulla. Ja tietenkin tieto siitä ettei pelkällä suomella pärjää motivoi suuresti. Täällä dubataan kaikki ohjelmat ja elokuvat, tosin laatu on ainakin elokuvissa yllättävänkin hyvää. Musiikin puolella myös tapahtuu kääntämistä, monet hitit on tehty sekä englanniksi ja espanjaksi, ja ei ole kovin vaikea arvata kumpia täällä soitetaan. Baarissa välillä innostuu kun tulee tuttu biisi, mutta eii.. siinäkin on sanat espanjaksi.

Huolimatta tästä todella surkeasta englannin osaamisesta monet espanjalaiset ovat kuitenkin innokkaita englannin puhujia. Kadulla usein huudellaan jotain epämääräistä Hielouuu!:n tyylistä tervehdykseksi ja muutenkin Rastrolla (ja muissa turistipaikoissa) myyjät aloittivat suoraan englannilla. Innostus loppuu kyllä lyhyeen kun eivät he sen enempää oikein osaa sanoakaan... Madrid on kyllä myös sen verran turistikaupunki, että täällä osataan englantia vähän enemmän kuin esim. miun viime vaihdon kaupungissa, Caceresissa.

Ja kun ei sitä englantia oikein missään kuule niin ääntäminen on hauskan kuuloista. Varsinkin sanat, jotka alkavat ässällä ja seuraavana kirjaimena on toinen konsonantti on huippuja. Ei niitä vaan voi osata lausua ja helpotukseksi espanjalaiset laittavat alkuun een, eli esim Hämis sanotaan Espiderman (huom. myöskään ärrää ei kuulu lausua). Kaikista parhaimpia on kun tv-sarjoissa on ulkomaisia nimiä.

Mutta enhän minä tänne englantia tullut puhumaan. Sen takia on aivan loistavaa, että täällä ei englantia puhuta kovinkaan hyvin. Oma kielitaito paranee kohisten kun on vaan pakko selviytyä espanjalla. Espanjalaiset ovat myös hirmu iloisia ja otettuja kun joku osaakin espanjaa, vaikka edes vähäsen. Mie oon saanu monesti kehuja siitä, että puhun niiden mielestä niin hyvin espanjaa. Miun kämppis aina välillä korjailee miun hullunkurisia lauseita ja vaihtareiden kanssa täydennetään toistemme sanomisia. Ja elekielellä pääsee pitkälle. Mein lähi-italialaisen myyjä alkaa varmaan tuskistumaan kun aina osottelen, että mitä pastaa tahon. Ei vaan jaksa opetella et olikos tuo nyt mitäkin pastalajiketta ja mitähän tuo kastike voisikaan olla!

Pääsykokeet ohi!

Ah tätä autuutta! Enää ei tarvitse stressata, voi vaan odottaa ihanaa paksua kirjekuorta. Ja toivoa, että sieltä nimenomaan tulee paksu eikä ohut kirjekuori. Pääsykokeet meni miun mielestä tosi hyvin, teoriaosuuteen osasin vastata (ainakin omasta mielestäni) kaikkiin oikein. Käännökset suomesta espanjaan ei välttis mennyt ihan maailman parhaiten, mutta katellaan nytten. Espanjan kielioppia ois ehkä voinut lueskella vähän enemmän.

Suomessa oli taas tosi kiva käydä. En kerennyt näkemään kauheesti kavereita, mutta lämmin sää ja vihreät näkymät olivat tosi ihania. En ollutkaan tajunnut, että Helsingissäkin on jo noin kesä! Eroa ei tuntunut Madridiin olevan hirveästi kun ulkona tarkeni hameessa ja ihmisiä oli hirmusesti kaduilla. Käytiin Juhan kanssa pääsykokeen jälkeen ravintolassa syömässä niin siellä kyl huomasi, että missä maassa ollaan. Ah, sitä hiljaisuutta! Tupaten täynnä oleva ravintola lounasaikaan ja pöydän yli pystyi keskustelemaan ihan tavallisella äänellä. En oo tainnu kauheesti espanjalaistua täällä kun olin niin fiiliksissä tosta...

Perjantaina mennessä Helsinkiin muuten noloilin tyylikkäästi. Kirmasin koneesta Frankfurtissa kiireen vilkkaa ulos ku oli niin kova vessahätä ja huomaamatta jouduin melkein ulos koko kentältä. Piti sitten pariin otteeseen näyttää passia, lentolippuja ja mennä turvatarkastuksen läpi uusiks. Oops. Noh, onneks oli parin tunnin vaihtoaika. Takas tullessa taas ois ollut alle tunnin vaihto, mutta meidän kone oli myöhässä ja odottelinkin sitten puolisentoista tuntia. Vähän kyllä harmittaa kun joutuu aina vaihtamaan konetta, odottelun ja ympäristönkin kannalta, mutta niin kauan ku tili näyttää siltä miltä se nyt näyttää niin pakko säästää välilaskuilla. Noh, enää kaks lentoa ja sitten tuskin tänä vuonna tulee reissattua mihinkään (kun ei niitä töitä edelleenkään ole...).

Tossa kun yritin tutkailla keskustelupalstoilta, että miten on menny muilla pääsykokeet niin huomasin, että googlettamalla espanjalaisen filologian pääsykokeet miun blogi tulee kolmantena listassa.. että jos joku on ollut niin sopii kertoa mitä on vastaillut! :) Mie oottelen, että kämppis tulis kotiin niin kyselen miun käännöslauseiden mokista.

Menu del día

Madridilaiset eivät tykkää mutustaa eväitä töissä, joten täällä on kätevä lounasmenu-systeemi. Hyvistä ravintoloista saa kympin molemmin puolin aterian, johon sisältyy alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, leipä ja juoma. Meidän kampuksellakin on samanlainen systeemi, tosin hinta on onneksi hieman halvempi, 4,85e. Mitään erityistä opiskelija-alennusta ei saa, mikä on ihan jees kun miulla ei oo opiskelijakorttia. Opiskelijakorttia varten tarvitsi yliopiston sähköpostiosoitteen, mikä miulle tuli (muutaman kyselyn jälkeen) vasta tuossa kolmisen viikkoa sitten. Osoitteista tulikin mieleeni ettei miulle kannata lähettää postia. Neljä kirjettä on ilmeisesti yritetty lähettää tänne, mutta en oo kyllä saanu mitään perille...

Mutta siis itse asiaan, eli Cafeteria de la Facultad de Ciencias

Tässä on siis kahvilan puoli. Oikealla puolella olevasta valkoselta tiskiltä ostetaan tavarat ja sitten vasemmalta ne saa sitten kuittia vastaan. Tuolla on peruskahvilatuotteiden lisäksi myynnissä olutta ja muita alkoholijuomia, jotka varsinkin näin kuumalla kelillä tuntuu espanjalaisille kelpaavan. Noniin, nyt kun on yksi menu ostettuna ja kuitti kädessä, niin voikin siirtyä itse ruokalan puolelle...

Me käydään yleensä syömässä siinä ennen yhtä, joten pöydät ovat aika tyhjiä ja metelitasokin ihan siedettävä. Täällä kun lounasaika on siinä kahden ja neljän välillä.

Tässä maittavia otoksia tän viikon ruokalistalta:

Huomaa myös erittäin ympäristöystävälliset kokis-pahvimukit. Oon siis pari kertaa syöny koko menun ja kerran pelkän pääruoan (3,40e) ja Salla söi uppopaistettuja muikkuja. Lisukkeena pääruoalla on poikkeuksellisesti salaattia, kampuksen kahdesta muusta ruokalasta saa vain ranskiksia kun meillä saa valita. Kasvisruokia tuolla on huimat kolme vaihtoehtoa. Voi alkaa kuukauden kohilla vähän tökkimään saman ruoan syöminen.

"Siis siun nimi ei tarkota mitään?!"

Monille espanjalaisille tutuilleni tuli todella yllätyksenä, että miun nimi ei varsinaisesti tarkoita mitään. Näin nimipäiväni jälkimainingeissa ajattelinkin valottaa hieman espanjalaista nimiperinnettä.

Nimistä suurin osa on uskonnollista perää ja monet tarkoittavat jotain. On pyhimysten nimiä tai muuten uskonnollista sanastoa. Nimipäivistä puhutaan oman pyhimyksen päivänä. Monet nimet ovat kaksiosaisia Maria Jotain tai Jose jotain. Samoin espanjalaisilla on kaksi sukunimeä. Miun yhelle sukunimelle viime vaihdossa yhet naureskelivat, että onpa erikoista.. Jepjep. Sukunimistä ensimmäinen on isän ensimmäinen sukunimi ja jälkimmäinen äidin ensimmäinen sukunimi. Eli esimerkiksi jos isän sukunimi olisi Lopez Rodriquez ja äidin Ruiz Sanchez niin lapsen (ja perheen) sukunimeksi tulee Lopez Ruiz. Eli vain miesten sukunimet jatkaa suvussa.

Monet nimistä kuulostavat kauniilta, mutta käännöksen jälkeen ei sitten enää niinkään.. esimerkiksi Lola on lyhennys Maria Doloresista, joka tarkoittaakin sitten Maria Kivut. Nättiä. Muita kohtuullisen suosittuja nimiä on Camino (tie), Paloma (kyyhkynen), Juan, José, Maria, Marta, Jesus, Santiago jne. Näistä suosituimmat ovat Maria kuudella miljoonalla ja José kolmella.

Hauska juttu on myös se, että esimerkiksi Maria José on naisen nimi ja José Maria miehen nimi. Ja ainakin Caceresissa oli tapana antaa lapselle kyseisen kaupungin suojelupyhimyksen nimi, joten puolet pojista oli Jorge-nimisiä San Jorgen eli Pyhän Yrjön mukaan.

Kaikkia José-nimisiä muuten kutsutaan lempinimeltään Pepeiksi. Tämä luonnollisesti sen takia, että San José oli Jesuksen isäpuoli, Pater Putativus eli PP eli Pepe. Hieman jäi monttu auki kun miun kysymykseen vastattiin...

Mutta tämmösiä nimiä täällä. Nykyään lapsille annetaan enemmän ja enemmän ulkomaalaisia nimiä ja Emmakin näytti viime vuoden top-listoilla keikkuvan, tosin jossain kolmenkymmenen jälkeen. Miun nimi usein kirjoitetaan täällä Enma kun se sopii espanjalaiseen suuhun paremmin.

Madridin kuumuus on alkanut. Mie olin ihan tyytyväinen semmoseen reiluun pariinkymmeneen, mutta tän päivän yli 30 astetta oli jo aika tuskaa. Espanjalaisetkin tuntuivat kauhistelevan kuumuutta, tosin erona se että niillä on pitkät housut ja miulla shortsit. Onneks tän lämpöaallon seurauksena kirjastossa on ilmaistointi päällä, joten siellä voi hyvin oleskella päivän kuumimmat tunnit. Ylihuomenna pääseekin Suomeen nauttimaan siedettävämmistä keleistä.

terveisin
Emma, con dos emes

Omassa ja lainakeittiössä

Hienostihan ne Euroviisut meni! Espanja saakoot olla iloinen, että Suomi on olemassa, eivätpähän olleet ihan viimeisiä. Täällä ei todellakaan ole totuttu häviämään kun heti Euroviisu-lähetyksen jälkeen suunniteltiin jo virallista valitusta ja syytettiin huonoa esiintymispaikkaa. Laulussahan ei ollut mitään vikaa, syy on täysin jossain muussa...

Meillä piti olla vaihtareista koottu isompikin Euroviisu-katsomo ja ruokaa oli vähintäänkin riittävästi. Mie tein suklaajuustokakkua minttudomino-pohjalla ja tietenkin korvapuusteja. Oli kyllä kivaa leipoa pitkästä aikaa, miulla tää keittiö on vähän surkee kun ei oo kunnollista uunia. Kokoonnuttiin jälleen Marian luokse, mutta loppujen lopuksi meitä oli vaan neljä (ja kenenkään kotimaalla ei mennyt kauheen hyvin :)). Pelkästään makeaa osastoa oli yhteensä kaksi kakkua, donitseja, korvapuusteja ja lakuja, että voi arvata et ruokaa jäi runsaasti yli. Harmillisesti en myöskään pystynyt äänestämään Suomea kun miun liittymä ei antanut soittaa äänestysnumeroon. Noh, ehkä se et äänestin Lordia pari vuotta sitten riittää.

Olin siis todella innoissani kun pääsin kunnolliseen keittiöön, missä on kunnon uuni ja kaikenlaisia kippoja käytössä. Koska miun suuren suuri astiasto näyttää tältä:

Muovinen skumppalasi on jäänne vapulta, korvaamassa toista lasia, jonka oon jo kerenny hajottamaan... noh, ehkä 80 sentin lasilta ei voi odottaa pitkää ikää. Pikkulusikoita ei ollut yhden pakkauksissa niin niitä on sitten kolme. Ja tarpeeksi iso muki käy myös keitolle :)

Miun kämpän keittiö näyttää taas tältä:Kellon lähestyessä puoltayötä on miun kämppis tietenkin aloittamassa ruoanlaittoa. Tuon nurkassa nököttävä kapine on olevinaan uuni ja keittiössä on erittäin espanjalaiseen tapaan pesukone, ei tietenkään astioille, vaan pyykille. Muilla on enemmin astioita kun ne asustelevat täällä pidempään ja parilta tyypiltä mie lainailenkin kattilaa ja semmosta. Kämppisten ruoanlaittorepertuaariin en ole kauhean läheisesti tutustunut, mutta paljon öljyssä kärtsäämistä siihen ainakin tuntuu liittyvän.

Viime vaihdosta muistui mieleen kun ihmettelin oudon näköistä vempelettä kaverin keittiössä. Se oli kuulemma rasvakeitin ja kun kerroin etten tunne ketään, jolla semmoinen olisi niin espanjalainen kaverini kummasteli, että miten me sitten tehdään ranskiksia. Täällä tuntuu olevan vallalla semmoinen meininki, että se mikä vaan voidaan uppopaistaa, se uppopaistetaan.

Innolla siis tuun perjantaina Suomeen syömään terveellisempää ruokaa. Niin, mie tuun nyt jo perjantaina Suomeen kun maanantaina ois pääsykokeet. Iiks. Eli en varmaan näe ketään kavereita kun panikoin kokeesta, mutta eipä tätä vaihtoa enää montaa kuukautta oo jäljellä eli nähdään sitten ku tuun lopullisesti (mikä on siis 11.6.)

Nyt kun miun vaihtoa ei oo ihan hirmusesti jälellä, niin mitäs espanjalaisesta elämänmenosta sie tahtoisit kuulla? Mie oon hyvin hämmentynyt, että niin moni tuntuu lukevan miun blogia... kaikenlaisia lukijapaljastuksia oon saanu kuulla pitkin kevättä. Itellä on monet asiat varmaan jo niin arkipäivää ettei osaa ajatellakaan, että niistä ois hauska jonkun kuulla.. eli kommenttiosastoon vaan ideoita!

Williä tekstiä

Tämmöisen tekeleen kirjoittelin meidän osakunnan lehteen, Williin:


Meteliä ja maistuvaa ruokaa (eli vaihtokevääni Madridissa)

Vietän kevään mittaista vaihtoa Espanjan pääkaupungissa Madridissa ja tässä muutamia havaintoja espanjalaisista ja opiskelustani täällä...

Meillä on joka päivä samat luennot, samassa järjestyksessä, samassa luokassa ja lähestulkoon samojen ihmisten kanssa. Olen täällä toisen vuosikurssin kanssa samoilla luennoilla ja meno tuntuu hyvinkin koulumaiselta. Maanantaina meteli on pahin – eihän sitä olla nähty toisiaan moneen päivään. Montakohan kertaa Helsingin yliopistossa luennoitsija on joutunut pyytämään hiljaisuutta luennon aikana? Täällä niin on käynyt parisenkymmentä kertaa. Niin siis yhden luennon aikana. Luennoitsijat myös jäävät aina seisomaan taulun eteen, jotta kukaan ei varmastikkaan pääse kirjoittamaan asioita ylös heti. Toisaalta olen kuullut, että miun pitäis olla onnellinen kun edes näen taulumuistiinpanoja, koska muut vaihtarit eivät semmoista luksusta ole tavanneet. Luennot pidetään putkeen ja vasta neljän tunnin jälkeen pääsee syömään. Monet kaivavat repusta äiskän tekemät eväät, sillä omillaan asuminen on harvinaista.

Metelöinnin lisäksi espanjalaisten erityisenä luonteenpiirteenä on aikatauluttomuus. Tämä ilmenee niin joka paikasta myöhästelynä kuin yleisenä piittamattomuutena muiden unentarpeisiin. Yritän aina mennä ainakin vartin myöhässä joka paikkaan etten ihan ärsyyntyisi muiden odottamiseen, mutta silti olen aina ensimmäisenä paikalla. Kämppiksistäni useimmat käyvät töissä ja siksi elävät hieman erilaisessa vuorokausirytmissä kuin minä. Ymmärrän, että ruokaa tarvitsee tehdä, että pysyy tolpillaan, mutta tarviiko pikkutunneilla kokkaillessa laulaa samalla? Juhliminenkin aloitetaan todella myöhään. Yökerhot avautuvat vasta puoliltaöin ja sulkeutuvat vasta aamukuuden ja -kahdeksan välillä. Parhaimmillaan oon tainnut jaksaa puol viiteen asti. Mie vahvasti epäilen, että madridilaiset eivät nuku.

Laulua ja musiikkia ovat espanjalaiset tulvillaan. Musiikki raikaa niin metrossa matkustajien kännyköistä tai satunnaisista katumuusikoista (vai olisivatko ne sittenkin siis metromuusikoita?) kuin muillakin julkisilla paikoilla. Jos jossain ei satu olemaan musiikkia, on paikalla aina joku papparainen laulelemassa kävellessään.

Espanjalainen ruoka jakaa mielipiteeni. Osa ruoasta on todella herkullista ja jota jään kaipaamaan, kun taas osa on superrasvaista ja usein hieman epäilyttävänkin näköistä. Asun ihan Madridin keskustassa ja ympärillä on niin paljon ihania ravintoloita, että oma kokkailuni on jäänyt aika vähäiseksi.

Vaikka välillä hieman ärsyttääkin kun asiat ei toimi ja käyt kolmannen kerran kysymässä yksinkertaista asiaa, niin on Espanja silti mukava maa. Olen päässyt täysin irti riippuvaisuussuhteestani kalenteriini ja muutenkin oppinut elämään rennommin. Mañana, mañana....

Nähdään viimeistään kesäretkellä!
Emma

(Lisää kuvia on muuten taas ilmestynyt tänne.)

Museoita ja herkullista ruokaa

Nyt on kyllä tullut kierrettyä jos mitä Madiridn nähtävyyksistä. Ihan kaikkialle tyttöjen kanssa en oo mennyt kun on muutakin elämää (ja pääsykokeet) olemassa. Viikon aikana oon käynyt Pradossa, kasvitieteellisessä puutarhassa, Retirossa, Rastrolla, Palacio Realissa (eli kuninkaan linnassa) ja vaikka missä. Hirmu kiva kun saan leikkiä turistia, mutta myös opastaa tyttöjä. Turistiopas siis! Harmillista, että tytöt lähtevät jo huomenna - vaikka toisaalta turistielämä alkaa käymään miun lompakolle kalliiksi.

Kauhean kallista täällä ulkona syöminen ei kuitenkaan ole, siitä pitävät huolen lounasajan Menu del día. Päivän menuun ideana on se, ettei madridilaisten tarvitse mennä päivän aikana kotiin syömään vaan he voivat nauttia hyvän aterian ravintolassa kohtuullisen halvalla. Tuloksena on alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka juoman kera hintaan 8-15e. Yleensä mitä oon nähnyt tupsahtaa tohon 9-11e välille, joten halpaa lystiä on. Lounasaikahan on vasta yhdestä neljään, joten illalla ei sitten tarvitse kovin raskaasti enää syödäkkään.

Pikku hiljaa on kyllä alkanut ärsyttämään miun (muuten kohtuu näkymättömissä pysyttelevät) kämppikset. Mikähän siinä on, että parranajon jälkeen karvat täytyy jättää pitkin lavuaaria? Tai vessassa käynnin jälkeen vetäminen on niin kovin hankalaa? Tai että suihkusta astuttaessa ulos vettä täytyy roiskia koko lattia täyteen?! Meinaan välillä vetää nurin ku on lattia niin täynnä vettä ku hiihtelen menemään miun parin euron kotitohveleilla. Mie veikkaan et Juhan kanssa yhteenmuutto ei tuota minkäänlaista ongelmaa ku on kattellu muutama kuukautta tätä eloa latino style. Mie en ees jaksa alottaa miun naapureiden elämänmenosta...

Tänään tapahtui myös kovin surullinen tapaus ku miun ihana violetti kaulakoru hajosi. Käveltiin kadulla ja yhtäkkiä puuhelmet vain kierivät pitkin mäkeä. Onneksi Tuuli ja Katja nopeasti poimivat enimmät helmet maasta miun vain seistessä ihmetellen keskellä kävelykatua. Kiva juttu oli myös se, että ympärillä olevat ihmiset auttoivat ja poimivat miulle niitä. Tuli ihan kerjäläis-fiilis ku seisoin keskellä katua kädet kuppina ja ihmiset tuli ojentamaan miun violetteja puuhelmiä.

Nyt täytyy mennä auttamaan kämppistä englannin esitelmän kanssa kun lupasin. Se joutuu pitämään esitelmän kasvihuoneilmiöstä ja googlen kääntäjän avulla tulee liian vaikeita lauseita. Täällä on muuten alkanut Madridin suojelupyhimyksen, San Isidron, juhlinta. Viisi päivää on kaupunki täynnä tapahtumia hieman Helsingin Taiteiden yö -tyylisesti.

Hei äiti!

Eipä tässä muuta kuin hyvää äitienpäivää miun omalle äeteelle!

t. tyttäresi maailmalla

Matkaoppaana jälleen

Tuuli ja Katja saapuivat aurinkoiseen Madridiin torstaina ja matkaoppaana toimiminen on vienyt lähestulkoon kokonaan miun ajan. On kyllä ollut tosi kivaa pyöriä tyttöjen kanssa pitkin Madridia. Kerrankin saa olla hyödyksi vaikkakin olkoot se niinkin pieniä juttuja kuin löytää lentokentältä tyttöjen vuokraamalle kämpälle. Torstaina ei paljon muuta tehtykkään. Käveltiin vähän tässä lähiympäristössä ja käytiin ruokakaupassa.

Perjantaina tytöt suuntasivat Thyssenin taidemuseoon ja mie jäin kotiin lukemaan pääsykoekirjaa. Myöhemmin treffattiin museon luona ja käytiin yhessä syömässä. Shoppailujen ja päiväunien jälkeen suunnattiin kohti Madridin yöelämää. Matkalta saatiin mukaan Salla kahden vierailijansa kera. Alkuillasta (tai no, puoliltaöin) ei ollut vielä hajua mihin suunnattaisiin, mutta onneksi flyereiden jakajat auttoivat suunnittelussa. Saatiin halvat sisäänpääsyflyerit Kapitaliin, jossa olin tahtonu käydä jo aiemminkin. Se on huima yökerho, jossa on seitsemän kerrosta! Se oli kyllä kokemisen arvoinen paikka. Saatiin tanssia jalat rakoille ja ihmetellä massiivisen kokoista paikkaa. Ja monia monia portaita... kyllä siellä hissikin oli, mutta se tuntui olevan aina kadoksissa kun sitä ois tarvinnut. Illan aikana saatiin myös mahtavat charleston-tyyliset sulkapäähineet ja helminauhat. Katjalle löytyi lisäksi punainen höyhenpuuhka, joka sopi hienosti punaiseen mekkoon. Oli kyllä ikimuistoinen ilta!

Tänään suunnitelmat menivät vähän uusiksi pienoisen sadekuuron ansiosta, mutta onneksi ensi viikolle on luvassa hyvää keliä. Huomenna suuntana on tietenkin sunnuntain pakko-nähdä eli Rastro.

Vastoinkäymisiä kiekkokatsomossa

Vappu oli ja meni ja saatiinhan sitä jotenkin juhlittua. Vappu on miun mielestä paras juhla mitä vaan on ja Ulliksen piknik ehdottomasti vapun kohokohta. Sovittiin miun kavereiden kanssa, että mennään puoliltapäivin Retiro-puistoon piknikille. Suomessahan Ulliksen piknik alkaa jo yhdeksän aikoihin muttei ihan niin innokkaiksi ruvettu. Kahdeltatoista kun oli jo sekin aika aikaista - ainakin muille. Muita alkoi valumaan paikalle siinä yhden tienoilla kun oltiin parin kaverin kanssa jo hyvän tovin maisteltu piknik-herkkuja. Mie olin tehnyt pannacottaa lakkahillolla ja eväsrepusta löytyi myös ruisleipää, lohilevitettä, mansikoita, salmiakkia, Fazerin suklaita ja cavaa. Loppujen lopuksi meidän seurue kasvoi valtavaksi ja leijona-paidan sekä miun askartelemien ylioppilaslakkien ansiosta lähistöllä piknikkiään viettävät suomalais-erasmuksetkin löysivät seuraamme.

Leijona-paita kuului eräälle espanjalaiselle pojalle, joka oli varustautunut illan peliä varten. Oltiin suunniteltu, että piknikin jälkeen mennään baariin katsomaan lätkää ja isolla porukkalla suunnattiinkin kohti urheilukuppiloita. Pienen selvittelyn jälkeen saimmekin tietää ettei mikään satelliittikanava näytä kyseistä peliä ja sitä ei siis voida katsoa missään baarissa. Noh, mie suuntasin kotiin katsomaan peliä omalta koneelta muiden jatkaessa iltaa ilman peliä. Seitsemän tunnin piknik alkoi jo tuntua iholla ja olikin tosi hyvä idea mennä kotiin rasvaamaan jo hieman punertavaa nahkaa.

Suomi - Valko-Venäjä -peliin päätettiin hankkia kunnon katsomo ja mie nörttinä menin asentamaan Lauran koneelle kyseistä ohjelmaa. Siellä sitten kateltiin peli isommalta läppäriltä ja paremman nettiyhteyden kanssa. Uskomatonta, selostus ei katkennut kertaakaan ja kuvayhteyskin vain hetkellisesti. Nyt uskalsi jo pyytää enemmänkin porukkaa katsomaan matsia Kanadaa vastaan...

Mikä oli selvästi virhe. Eihän netti tietenkään toiminut kunnolla vaan jouduimme tyytymään Ylen sivujen kautta tulevaan radioselostukseen. Lauran kämppiksillä riitti ihmeteltävää kun viisi suomalaista istuu sohvalla keskittyneesti ja välillä huutaa ja taputtaa. Seuraava Suomen peli näytetäänkin jo Canal +:n urheilukanavalla espanjankielisellä selostuksella. Voin uhrata Mertarannan selostuksen kunnon kuvan puolesta. Vaikka pahalta se tuntuukin.

Kaiken tämän lätkän seuraamisen ohella olen (ihme kyllä) onnistunut opiskelemaankin. Enää on alle kolme viikkoa pääsykokeisiin ja motivaatio sen kun kasvaa. Luennoilla oon kyllä edelleen aika pihalla, mutta niitä voi sitten miettiä pääsykokeiden jälkeen. Kielitieteen kirja tuntuu päivä päivältä mielenkiintosemmalta ja mukavammalta. Hymyilen itsekseni kesken lukemisen kun tajuan niitä asioita ja ne vaikuttaa jänniltä. Hassu fiilis, olla kiinnostunut lukemastaan. Matikassa sitä ei ole pitkään aikaan tullutkaan..

Onneksi muuten Suomen peli vaihtui tuohon keskiviikko-iltaan torstai-iltapäivän sijasta. Ihanaiset naiset Katja ja Tuuli nimittäin saapuvat miun vieraiksi torstaina ja ei ois ollu kiva ruveta pohtimaan pelin ja kentältähaun välillä :) Tervetuloa, tytöt!

Lisää kuvia vapusta löytyy täältä!

Kiekkohuumaa

Ensimmäinen kunnon matsi Suomelta nähty ja oi, mikä jännitysnäytelmä! Yritettiin ekana kavereiden kanssa käydä irkku/sporttibaarista kyselemässä joskos siellä näytettäs kun miun Madrid-asiantuntijat neuvoivat sinne. Ulkona oli kyltit, että tänään ManUn peli 20.45 eli se siitä sitten. Onneksi oli plan B jo valmiina.

Matkalta vähän ruokaa ja limsaa mukaan ja miun luokse. Juha oli viritellyt miun koneen niin, että pystyn katsomaan YLE Areenan juttuja, jotka muuten näkyisivät vain Suomessa. Neljästään sitten asettauduttiin miun miniläppärin äärelle ja hihkuttiin ilosta maalien kohdalla. Netti tottakai pätki tosi paljon, mutta enimmäkseen pelistä sai selvää. Ja parhautena oli tietysti se, että tullessani ulos huoneesta peliajan loputtua, keittiössä seisoskeli kämppiksen tsekkiläinen poikaystävä, jolle pystyi hehkuttamaan Suomen voittoa. Toivon mukaan kuitenkin perjantain peliin onnistutaan löytämään kunnon kisakatsomo. Vaikka oli kyllä ihan parasta kun sai kuunnella Mertarannan selostusta! Oishan se inhottavaa jos selostaja ois väärän maan puolella.

Tytöt miniläppärin äärellä

Tehtiin muuten Sallan kanssa simaakin tässä toissapäivänä. Ei kyllä löytynyt fariinisokeria, mutta ruokosokerilla näytti tulleen ihan kelpotavaraa. Tarkoituksena ois maistella sitä vappupäivän piknikillä Retiro-puistossa. Täälläkin on Día del trabajo, työn päivä, muttei sitä pahemmin juhlita. Joitakin mielenosoituksia on muttei oikein muuta. Lauantaina on vielä Madridin alueen juhlapäivä, mutta kuulemma monet vain lähtevät reissuun sen takia, että on pitkät vapaat. Ehkäpä miekin käyn tutustumassa lähikyliin päiväreissun verran.

Oudon muotosia taloja ja aurinkoranta

Viikonloppu oli aivan liian lyhyt aika Barcelonalle. Siellä olisi ollut vielä hirmuisesti nähtävää ja koettavaa. Sää oli ihanan aurinkoinen ja siitä muistuksena miulla on nyt pikkiriikkisen punoittavat olkapäät. En vaan muistanut laittaa aurinkorasvaa tarpeeksi usein kun suu auki tuijottelin upeita rakennuksia ja kamera räpsi vinhaa vauhtia.

Matka alkoi perjantai-aamuna aivan liian vähillä yöunilla. Mie en oo vielä oppinu espanjalaiseen vuorokausirytmiin jossa ei oikeastaan nukuta oikein koskaan. Ihme kyllä sain nukuttua koko lennon ja laskeutuessa meinasin tippua penkiltä (onneksi oli turvavyö kiinni) kun säikähin niin paljon laskeutumista maahan. Ekaa kertaa miulla ei myöskään ollut matkatavaroita ruumassa, joten oli hämmentävää kun sai vaan tallustella ulos kentältä samantien. Kentältä bussilla kohti keskustaa ja viikonlopun seikkailuja.

Onneksi olin Madridista ostanut Lonely Planetin Barcelona-oppaan, niin en ollut ihan pihalla kaikesta. Sieltä tutkailin nähtävyyksiä, jotka kuulostivat kivalta ja olivat pakko nähdä. Heti ensimmäiseksi suunnistin kohti La Ramblaa, joka oli täynnä turisteja, lintukauppiaita, katutaiteilijoita ja vaikka mitä. Yksin käppäillessä ei ollut mikään hoppu ja rauhassa sain tutkailla kaikkea mitä vastaan tuli. Puolivahingossa päädyin hillitömään kauppahallin tapaiseen (Mercat la Boqueria), jossa myytiin kaikkea ruokaa mitä vaan voi kuvitella. Siellä oli herkullisia hedelmiä, pähkinöitä, suklaita ja ei niin herkullisen näköisiä lihoja ja mereneläviä (myynnissä oli mm. karitsan päitä).

Vatsa taas tyytyväisenä kinkkupatongin ja hedelmäsalaatin jälkeen suuntasin kohti Barcelonan must-see-nähtävyys numero ykköstä eli La Sagrada Famíliaa. Sielläkin oli ihan tajuttomasti turisteja, joten tyydyin vaan ihailemaan ulkoapäin. Sitten vaan metrolla takaisin keskustan suuntaan ja kohti satama-aluetta. Satamassa lepuuttelin jalkoja kunnes Sissi pääsi luennoilta ja päästiin yhdessä syömään ja hengailemaan.

Olin Sissin blogista lukenut uskomattomia hehkutuksia uudestä kämpästä ja sen terassista, mutta wau! Se oli ihan tajuton. Kämppä oli muutenkin iso ja hieno sekä kämppikset mukavia, mutta se terassi! Ja taustalla näkyi Sagrada Famílian tornit! Pieni vihreä kateus nosti heti päätään kun vain ajattelinkin miten kiva siinä ois makoilla ja lukea pääsykokeisiin. Eniten oon kyllä iloinen, että Sissi on päässy noin kivaan kämppään ja et mie pääsin vierailemaan siellä. Aloin innolla odottamaan lauantai-illan grillibileet-tupareita.

Ennen tupareita kävin vielä tutkailemassa Park Güellia, joka oli hämmästyttävä. Hämmästyttävää oli myös turistien määrä, joten taas miun vierailu oli hieman pikainen. Jalat väsyneinä suuntasin kohti kämppää ja jo alkaneita pirskeitä. Juhlat oli loistavat; paljon mukavia ihmisiä, maukasta grillattua lihaa ja makkaraa, musiikkia ja terassi. Ikävä kyllä ilma ei ollut ihan niin loistava iltaa kohden ja tuulen yltyessä mie suunnistin sisälle. Vähitellen siirryttiin baariin jatkamaan ja sieltä unten maille.

Sunnuntai-aamuna makoilin aurinkotuolilla nauttien aamupalaa ja vastentahtoisesti suuntasin lentokentälle. Lento lähti kaiken lisäksi 45 minuuttia myöhässä. Ihan kuin sekään ei olisi tahtonut lähteä. Barcelona oli kyllä ihana kaupunki ja tahdon ehdottomasti lähteä sinne uudestaan. Kuvia viikonlopusta on täällä.

Nyt tutkailen paniikin noustessa uutisia Meksikon sikainfluessa-epidemiasta, joka näyttää levinneen Espanjaankin asti. Hui. Mutta hirmuhyvää vappuviikkoa sinne Suomeen!

Elossa ollaan, äiti!

Taas kotona Madridissa. Barcelona oli ihana ja upea, kirjottelen tarkemmat reissukuvaukset jahka saan kuvat ja pään järjestykseen. Ihan vaan tämmöinen mini-postaus, jotta tiiätte et oon elossa. Äiti oli jo huolissaan ku ei blogi päivittynyt.

Jos jollain on muuten tarjota kesätöitä, niin juhannuksesta eteenpäin saa hyvän työntekijän.. :) Täällä on muutamia, jotka ovat tulleet Espanjaan työskentelemään tai ajattelivat jäädä kesällä töihin. Monet ovat kyllä tulleet toisiin ajatuksiin huomattuaan ettei töitä ole. Joskus reilu kuukaus sitte uutisoitiin, että työttömys oli yli 15%, nyt jo varmaan enemmänkin. Suomestakin vaan tulee valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun -sähköposteja.

Kuumaa meininkiä

Tänne on viimein saapunut taas lämpö ja aurinko. Ja auringon mukana ekat auringonpolttamat olkapäät. Onneksi olkapäät palo vain pikkuisen ja after sun -voide helpottaa oloa. Pahemman kohtalon koki meidän keittiö, joka liekehti eilen. Oltiin Emman kanssa ulkona, mutta kämppis kertoi, että keittiön roskis oli syttyny tuleen ja koko keittiö oli täynnä savua. Ei siinä muuten mitään, mutta miun huone on ihan keittiön vieressä ni pikkasen säikäytti. Onneksi kuitenkin palo oli saatu nopeasti sammutettua ja kämppä tuuletettua.

Tänään oli eka tenttikin. Aiheena Modelizacion ja tuloksena 0 pistettä. Siinä oli neljä kyllä/ei-kysymystä ja miul vissiin meni kaks oikein ja kaksi väärin, joten nolla tulee. Kuuden pisteen tehtävää en onnistunu ratkasemaan kun ei ollu mitään hajua ratkaisusta. Että se siitä opiskelusta. Se oli onneksi vaan välitentti eli vielä on mahiksia päästä läpi.

Emman kanssa on muuten tullu huomattua kuin vaatekauppoihin on tullu kauheesti ihania värejä! On pinkkiä ja vihreetä ja vaikka mitä. Tekis mieli ostaa kaupat tyhjiksi ihanista vaatteista, mutta pitää säästää rahaa Barcelonaan ja elämiseenkin. Onneksi nyt on kaikki lentoliput ostettu, että kotiin ainakin pääsee. Vaihdossa shoppailu on muutenkin hieman vaarallista kun kaikki tavarat pitää sitten saada kotiinkin asti. Muutamien kanssa oon jutellu niiden taktiikoista, että miten aikovat saada tavarat kotiin. Onneksi mie tuun pääsykokeisiin toukokuun lopulla, joten silloin saan suuren osan tuotua. Ja toukokuun alussa tulee lisää kavereita käymään... eli Tuuli ja Katja, varatkaapas matkalaukkuun tilaa miun tavaroille!

Emman kanssa käytiin Grazzie Millessä, tietty!

Retiro-puistoon oli tullut uusia hassuja patsaita!

Emman kanssa käytiin aika pitkälti samoissa peruspaikoissa kuin Juhankin kanssa. Tai tosin monissa Emma kävi yksikseen kun en tahtonu kahdesti maksaa samoista jutuista. Ja syötyä on tullut tietenkin tosi hyvin. Miun tän hetken lempiruokapaikkoja ovat:

1. Pink Sushiman (Calle Caballero de Gracia, metro Gran Vian vieres)
Ensinnäkin jos voi yhdistää pinkin värin ja sushin ni mitä siinä on mistä ei tykkäis!? Hinnat tosin on vähän turhan kovat, mutta onneksi iltaisin on kaksi yhen hinnalla. Myös juomat. Ja sushihihnaa voi vaan tuijottaa ihastuksissaan...

2. 100 montaditos (Calle Montera tai Calle Mayor, metro Gran Via tai Sol)
Pöydissä olevista menuista ruksitaan täytetyt pikkupatongit (eli montaditos) mitä tahtoo ja halvalla saa vatsan täyteen. Vaihtoehdoista ei ainakaan pitäisi olla puutetta. Keskiviikkoisin hullu euron ilta, jolloin sakkia on kuin SaiPan pelissä.

3. Museo de Jamón (Calle Mayor, metro Sol)
Näitä on muuallakin, mut tää on paras. Halpoja sämpylöitä ja hyvää sangriaa ja tietty kinkkua! Nauti lasillinen baaritiskin äärellä ja koita olla nauramatta laulavalle baarimikolle.

4. La vita e bella (Plaza de San Ildefonso, metro Tribunal)
Miun lähellä oleva italialainen take away -paikka. Ihan loistavaa ruokaa ja syödä voi viereisen aukion reunalla nauttien samalla auringosta. Rastron jälkeen pakollinen pysähdyspaikka. Suosikkina päivän pasta 5,5e josta riittää vielä iltapalaksikin.

Lisää kuvia taas täällä.

Takaisin Madridissa

Taas takaisin Madridissa. Suomessa oli kauhean kivaa! Näin kaikkia ystäviä, äitiä, Juhaa, pääsin saunaan ja ostin matkalaukun täyteen herkkuja ja leipää. Oli inhottavaa sanoa kaikille hyvästit juuri kun oli taas sopeutunut Helsinkiin. Ajattelin, että onneksi Madridissa sentäs paistaa aurinko ja on lämmin, eihän siellä hassumpi ole olla. Lennettiin tänne yhdessä Emman kanssa ja perillä odotti ikävä yllätys. Ulkona oli ihan harmaata, sateista ja kylmää. Lämmitykset on tietysti otettu pois päältä jo aikoja sitten, joten paluu omaan kämppään ei ollu ihan paras mahdollinen. Onneksi nyt sää on alkanut selkenemään ja aurinkokin pilkahtelee. Harmillista vain, että jätin paksut kaulaliinat ja lapaset Helsinkiin.

Emma vierailee miun luona tiistaihin asti ja sitten ensi viikonlopuksi lähden vierailemaan Barcelonaan. Oon hinkunut sinne jo pidemmän aikaa, muttei vaan ole tullut lähdettyä. Nyt siellä on eräs ystäväni vaihdossa, joten oman kaupunkioppaan avulla saan varmasti kaupungista kaiken irti. Ostin myös lentoliput takaisin Suomeen. Tuun 11.6. takaisin eli alle kahden kuukauden päästä, hurjaa!

Nyt Emma vaatii kaupunkikierrokselle (lue: shoppailemaan), joten kirjottelen paremmalla ajalla lisää.

From MAD to HEL

Takaisin kotona! Lennot meni tosi hyvin ja rennosti. Aamulla herätyskello soi viideltä ja vatsa oli täynnä perhosia. Jesh, mie meen kotiin näkemään kaikkia tuttuja ja syömään kaikkea ruokaa ja kokkailemaan ja ja ja... Myös lennolle ehtiminen jännitti. Lento lähti 7.40 ja Madridin metro aukeaa 6.00. Taksilla ajelu kentälle asti ois ollu turhan kallista niin ratkaisin ongelman menemällä taksilla Nuevos Ministeriosille, josta sitten kuudelta otin ekan metron lentokentälle (sen sijaan, että oisin mennyt kahdella metrolla). Loppujen lopuksi metro olikin aamulla supernopea ja olin 6.30 check-inin jonossa.

Toinen jännityksen aihe oli matkalaukun ehtiminen. Astuessani Münchenin lentokentälle Helsingin konetta aloitettiin jo kuuluttelemaan ja toivoin vain parasta, että matkalaukku ehtii. Muistin kyllä ottaa talvitakin Madridista mukaan, että pääsen kentältä kotiin, mutten tajunnut takin kauhesti lämmittävän jos se odottaa matkalaukussa Münchenissa. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja iloinen punainen Samsonite tervehti minua Helsinki-Vantaalla. Tuliaisina tuomani kinkut ja muut herkutkin pysyivät kylminä.

Kotona on ollut tosi hassua. Oma tavallinen läppärini tuntuu järkyttävän isolta ja oma kotikin näytti jotenkin oudolta - onneksi vain hetken. Liikennevalojen ukotkin näyttivät kauhean laihoilta. Mutta kotona on ihanaa, varsinkin kun täällä odotti siivottu asunto ja vieläpä lahjakin! Tähän mennessä mie oon käyny sekoomassa ruokakaupassa, kokkaillut kanakormaa ja leiponut.

Helsinki hiljenee ja palataan asiaan taas kun oon Madridissa.

Opastettu turistikierros kotikaduilla

Kylmä keli alkaa jo väistymään. Tänään on jo paistanut aurinko ja ohut takki riitti hyvin. Eilen oli aika vilu, mutta onneksi ei sentäs satanut niin sain pyykit kuivattua. Mietin jo et Espanja valmistaa miuta kotimatkalle etten liikaa järkyty kylmyydestä. Odotan kyllä innolla oman keittiön näkemistä ja kevättä. Täällä on ollut niin kesäistä ettei ole päässyt nauttimaan siitä ilosta ja fiiliksestä ku talvi alkaa väistymään ja ekat lämmittävät auringonsäteet osuu iholle. Ahh..

Tänään kävin vähän kuvailemassa miun ympäristöä... Tervetuloa kyytiin, aloitamme kierroksen miun kotikadun päässä olevalta aukiolta.

Aukio on tosi nätti, mutta välillä siel liikkuu vähän hämärää porukkaa. Mutta soveltuu loistavasti esimerkiksi jäätelön nauttimiseen päivällä. Aukiolla on myös todella usein poliiseja seisoskelemassa. Matka jatkuu tuon puun kohdalta sivukadulle, miun kadulle.

Miun katu on tosi nätti ja kivan vihreä. Autoja liikkuu aika paljon ja kun autotien erottaa vain pienet tolpat niin pitää olla välillä varovainen ettei joku kaahari aja päälle. Noin kuvan keskellä näkyvän vaalean kyltin vieressä on miun talon ovi... joka näyttää tältä :)

Ovessa oli aiemmin kyltti, mikä kielsi ovensuussa norkoilun, mutta eräs paljon siinä aikaansa viettämä nainen oli napannut sen pois. Täällä on siis prostituutio laillista ja miun asuinalueella se varsinkin kukoistaa. Muuten se ei häiritse miun elämää mitenkään, paitsi et ne välillä tappelee hyvin kovaäänisesti.

Kierroksen viimeisenä pysäkkinä on kotikadun sivukatu. Miun parveke antaa sivukadulle, jolla on paljon vähemmän liikennettä. Miun parveke on oikeassa yläkulmassa. Kierroksen lopuksi voi vaikka mennä sisään vasemmalla puolellasi olevasta ovesta, jossa sijaitsee yksi monista lähialueen baareista.

Huomenna tähän aikaan kattelenkin jo toisia kotikatuja. Jee! Harmi ettei miun aprillipäivän jekutus toiminut, yritin juksata Juhaa et miun lento on peruttu. Oisin mie siis kyl kertonut totuuden enintään parin tunnin sisällä.

Valitusta ja lopussa yks bimbo

Perjantai-ilta täyttyi naurusta ja laulusta kun mie ja kolme muuta suunnistettiin yhden Marian luo kokkailemaan ja viettämään iltaa yhdessä. Oli kivaa vaan hengailla ja jutella keskenään, Marialla oli loistava olohuone juuri tähän tarkoitukseen. Illan aikana myös sovittiin, että Euroviisut katotaan samassa paikassa. Ainoa haastava osio illassa oli se kun piti lähteä kotiin. Mie kun asun keskustassa niin ei oo tähän asti tarvinnut käyttää yöbusseja (jotka ovat nimeltään búhos, huuhkajat), mutta nyt tuli sekin koettua. Onneks kun mentiin keskustan suuntaan niin bussit olivat ihan tyhjiä. Kaikki yöbussit lähtee ja tulee Plaza de Cibelesille ja sinne mieki sitten pitkän köröttelyn jälkeen tupsahdin. Kotiin ei onneks ollut pitkä matka käppäillä, mutta vastaan tuli niin paljon ihmisiä kokoajan et menin vielä toisella bussilla pienen matkan. Lisää kuvia illasta yms on täällä.

Tänään on ollut hieman sateinen ja harmaa päivä. Kävin ostamassa pari kirjaa, jotta metrossa on taas luettavaa. Alotin lukemaan muutama viikko sitten Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjaa espanjaksi ja nyt on kolmas kirja menossa. Noissa kirjoissa on sen verran helpompaa kieltä et niitä on sutjakka lukea.

Harmaan päivän innoittamana muutama asia mikä ärsyttää täällä (tällä hetkellä ainakin):

1. Meteli
Espanja on hyvin meluinen maa. Tuntuu ettei täällä tunneta käsitettä hiljaisuus, aina kuuluu jotain ääniä kadulta, muista asunnoista, jääkaappi hurisee.... Myöskään espanjalaiset eivät osaa olla hiljaa. Omasta mielestä hiljaisuus on rentouttavaa ja kivaa, espanjalaisia se tuntuu ahdistavan. Myöskään normaalilla äänellä keskustelu ei tunnu onnistuvan vaan aina tarvitsee huutaa. Onneksi tähän tuntuu turtuvan ja enää en meinaa edes huomata autojen tööttäyskilpailuja, koirien räksytystä, yläkerran raivostuttavaa plimplimplom-ääntä tai muita päivittäisiä meluajia. No okei, yläkerran raivostuttavan plimplimplom-äänen huomaa, mutta sen saa peitettyä musiikilla tai autojen tööttäilyillä.

2. Yleiset vessat
Naisten vessat ovat usein todella sotkuisia. Mie hihkaisen ilosta jos löytyy puhdas vessa JA paperia. Edellisellä vaihtokerralla ihmettelin et käyks miehet kuseksimassa vessanpöntön renkaalle vai miten se on aina ruikittuna. Myöhemmin miulle selvisi, että naiset pelkää saavansa jotain pöpöjä siitä istuimesta etteivät ne ikinä istu siihen vaan kätevästi treenaavat samalla reisilihaksia kyykkimällä siinä päällä. Ja täten ruikkivat pitkin rengasta. Jostain muistan lukeneeni et itseasiassa se kyykkiminen aiheuttaa enemmän vahinkoa kun se et jos istuis vaan siihen, niin epätodennäköstä jonkun taudin saaminen siitä renkaasta on. Mutta siis todella raivostuttavaa.

3. Huutelu
Tiettyhän mie tiedän, että sanakirjassa sanan 'kaunis' kohdalla on miun kuva, mutta sitä ei tarvis joka toinen tunti muistuttaa. Täällä miehet, niin rumat kuin vanhatkin, kokevat velvollisuudekseen huomauttaa mielipiteensä kadulla. Joku ehkä vois sanoa, että pitäis olla imarreltu kun kaksilahkeiset huutelee kadulla "Rubia!" (blondi), "Guapa!" (kaunis) tai jotain muuta yhtä omaperäistä, mutta ei. Miusta se ei ole kohteliaisuus eikä kiva asia. Yleensä jatkan kävelyä kiinnittämättä mitään huomiota, toisinaan vastaan huuteluun parilla hyvin valitulla (joskus suomenkielisellä) kirosanalla. Välillä, onneksi tosi harvoin, nämä jumalan lahjat maailmalle kuvittelevat olevansa niin haluttavia, että juoksevat perään ja nappaavat kädestä kiinni, mutta siihenkin auttaa kirosanat.

Noniin, nyt on avauduttu ihan tarpeeksi. Loppukevennykseksi kuva suosituimmasta leipämerkistä. Täällä lähes kaikki leipä tuntuu olevan höttöistä paahtoleipää. Osasta on vieläpä valmiiksi leikattu reunatkin pois. Onneksi El Corte Inglesin ruokakaupasta löyty saksalaista Real-tyylistä leipää.
Ja ensi viikon torstaina mie tuunki sit jo käymään Suomessa. Täällä on runsaat pääsiäislomat ja noh, totta puhuakseni otan pari päivää omaa lomaa kanssa. Eli sopii soitella jos tahtoo nähdä 2.-15.4.

Kuurupiiloa

Nyt alkaa yskiminen tapahtumaan jo tarpeeksi harvoin, että uskalsin häiritä muiden luentorauhaa. Tiistai-iltana päätin vankasti, että keskiviikkona menen luennoille, jotta saisin edes jonkinlaista sosiaalista kontaktia. Niinhän siinä sitten kävin, että neiti lahopää unohti laittaa herätyskellon soimaan ja nukkui autuaasti kymmeneen. Ja koska aamuisin kestää pari tuntia päästä sängystä kampukselle, jäi luennot väliin.

Noooh, uusi yritys nyt tänään ja eipä kyllä napannut. Luennoilla tuli vain mietittyä, että miten hitossa mie oon jaksanu opiskella matikkaa ja miten miuta ei kiinnosta pätkääkään nää kurssit. Eikä niitä oikein edes voi sanoa luennoiksi kun meininki on samanlaista ku lukion tunneilla. En tiiä johtuuko tämä matikan opiskelusta espanjaksi vai yleensäkkin matikan opiskelusta, en ole lukenut kahteen vuoteen matikkaa. En oikein tiiä mitä tässä pitäis keksiä, että saisin motivaation pois piilostaan. Pienenä huudettiin "Äänimerkki" jos jotakuta ei meinannut löytyä..

Jos jotain hyötyä kotona makoilusta ja kiinnostuksen lopahtamisesta matikkaa kohtaan on, niin se että sain itseäni taas niskasta kiinni espanjalaisen filologian pääsykokeiden suhteen. Mie tahon lukea espanjaa sivuaineena ja se ei ihan noin vaan onnistu, vaan pitää lukea rakkaan ystäväni herra Karlssonin ihana kirja nimeltä Yleinen kielitiede (mie oon sitä mieltä et suhtautumalla näin toi kirja vaikuttaa kivemmalta) ja pärjätä kokeessa. Onneks on vielä (aika tasan) kaksi kuukautta aikaa lueskella. Ja onneks pääsykoe on maanantaina eikä keskellä viikkoa, niin pääsen hyvin tulemaan täältä viikonloppuvisiitille.

Nedjän seidän sisäddä

Kämppiksen synttärien juhlinta oli hauskaa. Meitä oli seitsemän tyttöä ja tanssittiin eri baareissa pikkutunneille asti - niin, että seuraavana päivänä jaloissa tuntui. Tuntuipa muuallakin, oli nimittäin kurkku ihan tuhottoman kipiä. Olo ei ole siitä parantunut, vaan oleskelen nyt kolmatta päivää kotosalla parantelemassa nuhaista olemustani ja karheaa kurkkuani. Täällä ilmeisesti uskotaan vakaasti myös kotikonsteihin, sillä apteekin lisäksi kämppikset neuvoivat tekemään mm. sitruunamehua hunajan kera ja oreganoteetä. On ne vaan veikeitä noi miun kämppikset. Tosin vielä tyydyn ihan tavalliseen teehen ja apteekin antimiin.

Oma soluasumiseni jäi hyvin vähäiseksi muuttaessani kymmenen kuukauden jälkeen pois Itäkeskuksen neljän hengen solusta. Espanjaan tullessani oli kuitenkin itsestään selvää, että muutan kimppakämppään. Ajattelin, että kämppikset pitävät seuraa ja eipähän tarvitse yksin yrittää selvittää miten kaasuputeleita hankitaan tai muita espanjalaisen kulttuurin mutkikkaita erikoisuuksia.

Miun kämpässä siis asuu yhteensä 12 ihmistä 10 huoneessa. Monet täällä ja kotosalla kauhistelevat tätä väenpaljoutta, mut ei sitä oikeastaan edes huomaa. Kaikilla on omat huoneet, jääkaapit ja telkkarit, joten yleisissä tiloissa ei kauheesti törmäile muihin. Kylppäreitä on kaksi kappaletta ja outoa kyllä, ikinä ei ole jonoa. Itseasiassa useimmiten saan valita kumpaan menen (taaimmaiseen). Täällä on myös ihan kohtuullisen siistiä. Yksi kämppiksistä on vastuussa siivoamisesta, josta vuokraisäntä hänelle maksaakin. Joten kahdesti kuussa keittiö ja kylppärit loistavat jos ei puhtauttaan niin ainakin suuremman lian puutetta.

Meidän asunto on monimuotoisuudessaan jo aika hieno, on pari thaimaalaista, pari kiinalaista, perulainen, argentiinalainen, brasilialainen ja loput espanjalaisia. Ja sitten on vielä neloskerroksen kämppä, josta tupsahtelee tänne käymään välillä tyyppejä. Saman vuokraisännän omistamat asunnothan ovat yhtä ja samaa.

Muutamia huonoja juttuja täällä kyllä on. Keittiössä ei ole juurikaan mitään kokkausvälineitä, vaan kaikki säilyttää niitä omissa huoneissaan. Ilmeisesti tämä on osittain sen takia, että kukaan ei varastaisi tai sotkisi toisen omaisuutta ja osittain siksi, ettei tulisi torakoita. Jipii. Torakoita. Tähän mennessä oon törmännyt neljään vuokraa maksamattomaan asukkiin. Onneksi lähimarketista sain kuitenkin ostettua pari lasia, lautasen, mukin ja välineitä todella halvalla ja ruoanlaittovälineitä lainailen muilta.

Myös aika kovin ärsytti mennä eräänä aamuna vessaan vain huomatakseni, että kyseisen kylppärin lattia, suihku ja lavuaari oli paskassa. Siis ei liassa, paskassa. Brasilialainen tyyppi on ilmeisesti kova juhlimaan ja oli vähän lähtenyt lapasesta. Noh, kiltisti se aamulla sen sentäs siivos. Muuten vessakäyttäytyminen on ihan siedettävää, vaikka miehet jättävätkin vessanpöntön kannen ylös ja unohtavat vetää välillä.

Ehkä tää tekee miulle ihan hyvää totutella yhteisasumiseen, koska eilen kuulin, että miulle ja Juhalle on myönnetty asunto Mäkelänrinteestä eli syksyllä ois muutto edessä. :)

Tässä on kuva meidän yöllisestä herkuttelusta baarin jälkeen. Täällä on lähestulkoon härski tapa vedellä aamupalaksi/yöruoaksi churroja (uppopaistettuja munkkeja) kuuman kaakaon kanssa. Kaakao on tosin niin tiukkaa tavaraa, että itse nimittäisin sitä ennemminkin suklaakastikkeeksi. Todella hyvää ja vähintäänkin yhtä terveellistä kuin Suomessa tuohon aikaan nautittavat grillin antimet. Kyl mie silti oisin mielummin ottanu makkaraperunat tuohon aikaan.

Lisää kuvia

Koska facebookkiin ei jaksa tunkea mahottomia määriä kuvia ja blogiin niiden latailu kestää ikuisuuden, olenkin ajatellut ilostuttaa teitä kaikkia ihania lukijoita täällä. Laitoin sinne tähänastisista seikkailuista kuvia, joten sopii ihastella. Siellä on myös kuvia miun eiliseltä piknikiltä puistossa, jonka nimeä en muista, mutta josta oli aivan upeat näkymät. Ja ihme kyllä, en oo vieläkään palanut täällä.

Tänään pitäisi suunnistaa johonkin laittamaan jalalla koreasti, koska kämppis-Melissalla on 20-vuotissynttärit. Tyttö oli ihan paniikissa, että hänestä tulee niin kauhean vanha ja mitä hän tekee sitten kun on niin vanha ku mie. Noh, on se silti ihan mukava tyttö :) Muutenkin tuntuu, että oon monessa paikassa vanhin tai ainaki toiseks vanhin. Lukio kun kestää vaan pari vuotta ja opiskelemaan mennään samantien, niin yliopisto-opiskelijat eivät oo mitenkään kauheen vanhoja. Mut ei piä käsittää väärin, ei se miuta haittaa. Ihmettelinpähän vaan.

Se taas mitä espanjalaiset ihmettelee miussa, on se että oon asunut itekseni (lue: ei vanhempien luona) lähemmäs viitisen vuotta. Täällä monet asuvat vanhempiensa luona niin pitkään kuin vain voivat ja vaikka selitän että monet muuttavat pois kotipaikkakunnaltaan opiskelujen perässä, ihmettely jatkuu vaan. Yliopistolla luentojen jälkeen monet kaivavat äiskän tekemät eväät repusta ja mussuttavat niitä. Mikäs siinä, itelläki alkaa olemaan ikävä äiteen perunamuussia.

Las Fallas

Intensiiviset 15 tuntia Valenciassa ovat ohitse. Tuntuu kuin olisi viettänyt useamman suomalaisen uuden vuoden kerralla, ainakin meininki kaduilla oli sen verran huimaa. Juhlan ehkä syvempi olemus jäi vielä vähän hämerän peittoon, mutta hauskaa oli.

Lähtö oli Satiago Bernabeulta 6.30 ja tottakai koska mie olin ajoissa, niin busseihin päästin vasta 6.45 ja lähtö oli 7.15. Bussissa oli jopa hämmentävän hiljasta ja sainkin nukkua pari tuntia ensimmäiseen taukoon asti. Edellisenä iltana yks kämppiksistä aloitti kokkailun yhden aikaan, joten takana ei ollut mitkään parhaimmat yöunet. Perille Valenciaan päästiin puoliltapäivin ja siihen loppui järjestetty ohjelma. Suurin osa suunnisti keskustan suuntaan katsomaan ilotulituksia ja sinne miekin menin muutaman tytön kanssa. Samassa porukasa vietettiinkin sitten koko päivä.

Jokapaikassa oli aivan älyttömästi porukkaa ja liikkuminen tuotti hetkittäin vaikeuksia. Koko kaupunki oli täynnä upeita rakennelmia, la falloja, jotka poltetaan tänään. Aluksi ajattelin, että harmi ettei nähä sitä, mutta toisaalta niitä oli niin jokapuolella että kaupunki on varmaan aika täynnä savua.

Päivän aikana käytiin rannalla ihmettelemässä, tapas-messuilla syömässä halvalla, ravintolassa syömässä vähän kalliimmalla, nähtiin kahdet mielettömät ilotulitukset ja käveltiin pitkin kaupunkia ihmettelemässä meininkiä. Ensimmäiset ilotulitukset olivat päiväsaikaan, joten se oli oikeastaan vaan savua ja meteliä.

Madridissa kun ei ole rantaa, niin pitihän sitä mennä tutkailemaan kun perillekin pääsi kätevästi metrolla. Valencian metro oli jotain ihan toista luokkaa Madridiin verrattuna. Jos mie epäilin et Madridin metron on suunnitellut joku ei-espanjalainen niin Valenciassa oli kyllä ihan kotimaista laatutyötä, niin sekava se tuntui olevan. Miten voi kuudella linjalla saada aikaan sokkelon? Se pysäkki mistä me noustiin kyytiin oli ainakin sekava. Samalta laiturilta lähti kaksi kolmesta pysäkin linjoista ja lisäksi meidän tahtoma linja haarautui keskeltä. Jos tämäkään ei olisi riittänyt sekavuudeksi, niin kun tahdottiin linjan 5 päättärille, sinne ei päässytkään suoraan. Ihmeteltiin kun kylteissä mikään ei mennyt päättärille, mutta se johtuikin siitä että lopussa täytyi vielä vaihtaa metroa! Vaihdossa jälkimmäinen kulkuneuvo paljastautui kuitenkin ratikaksi.

Yöllä oli vielä toiset ilotulitukset, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden. Sitten kello lähenikin jo kolmea ja suunnattiin takas busseille. Bussimatka takaisin kotiin eteni täydellisessä hiljaisuudessa ja Madridiin saavuttiin takaisin klo 8. Kuulemma toisessa bussissa oli (enimmäkseen italialaiset) laulaneet ja jatkaneet juhlimista. Onneks pääsin ekaan bussiin. Ja onneks viikonlopun Baskimaan matkalle ei ollut enää paikkoja jäljellä kun menin ostamaan niitä, ihan kiva olla vaan kotosalla ja levätäkin hieman.

Lisätietoja juhlasta löytyy esim täältä.

Tuommoinen hieno rakennelma ja sitten se vaan tuikataan tuleen!
Kuvassa Géraldine, Sabine ja mie.

Pelkkää juhlaa

Tämän viikon luennot olivatkin jo tässä. Johan kahessa päivässä riittikin tekemistä. Huomenna meen Valenciaan erasmus-porukalla ja torstaina on isänpäivä, jolloin ei ole luentoja. Perjantaisin miul ei oo ikinä luentoja, joten ihan kiva viikko.

Huomenna on siis miellyttävä lähtö klo 6.30 kohti Valenciaa, jotta ollaan perillä ennen suurimpia ruuhkia. Valenciassa on varmaan viikon verran ollut vuosittainen juhla nimeltä Fallas ja sitä ois enimmäkseen tarkotus mennä pällistelemään. Ite en pahemmin tiedä itse juhlasta muuta kuin, että huomenna sen ois tarkotus huipentua ja siellä poltetaan paperimassakokkoja. Mutta ylihuomenna tiiän sitte jo enemmän. Takas me joko tullaan tai lähdetään tulemaan kolmen neljän aikaan yöllä, joten onneksi torstaina ei ole luentoja. Ollaan kavereiden kanssa sovittu, että mennään torstaina piknikille, joten tää on melkein kuin vappu Suomessa; ensin valvotaan pitkin yötä ja aamulla piknikille. Sää on tosin pikkuriikkisen parempi.

Tänään kävin parin tunnin kävelyllä pitkin kaupunkia kun oli niin nätti ilma. Samalla sain kuvailtua lisää kivoja lehmiäkin. Facebookin ulottuvissa olevat voivat tutkailla sieltä :)

Karaokea

Satu tuli ja Satu meni. Parissa päivässä kerkesi juoksemaan läpi isoimmat nähtävyydet ja nauttimaan auringosta. Toisin kuin Juhalla, Satulla oli onnea säiden suhteen. Täällä on yli viikon paistanu aurinko täydeltä terältä joka päivä. Ostin apteekista 35 suojakertoimista aurinkorasvaa etten palais ja oon jopa muistanut laittaa sitä joka päivä.

Lauantaina menin miun kämppiksen Melisan ja sen kavereiden kanssa tähän lähistölle karaokebaariin. Se oli ihan tosi hauska paikka, vaikka monet osasivatkin laulaa vähän turhan hyvin. Siel oli ihan kunnon lava ja ihmiset hurras kaikille hirmusesti. Useimpien biisien kohdalla ihmiset laulo mukana ja fiilis oli katossa. Mieki uskaltauduin laulamaan jopa kolmen kappaleen verran. Eli miun setti oli: Always (Ronaldin kanssa), Since u been gone (yksin) ja Material girl (Lizin kanssa). :) On kyl kiva ku oon tutustunu nyt yhteen miun kämppiksistäki, kotona on paljon kivempaa. Tänään käytiin yhessä Rastrolla kun Melisa ei ollu käyny siellä koskaan. Senkin puolesta on kiva viettää sen kanssa aikaa kun se puhuu äidinkielenään espanjaa.

Yks jännä juttu mitä oon huomannu on, että tunnun törmäävän kaikkiin tuttuihin hirveesti. Tai siis tuttujen näköisiin ihmisiin. Vähän väliä kadulla tai yliopistolla tulee vastaan kaikkia tuttuja Suomesta ja meinaan jo huutaa moikka kunnes katon uudestaan paremmin. Muistelin et sama juttu kävi viimeeks ollessani Espanjassa ja sitten uudestaan tullessani takaisin. Jännä juttu.

Toinen hassu juttu on mielenosoitukset. Tähän mennessä oon nähny kolme mielenosoitusta keskustassa. Lauantaina oli asuntojen korkeita hintoja vastaan. Yliopistolla on jatkuvasti banderolleja mielenosoituksista uusia lakeja vastaan.

No nyt kun tästä näyttää tulevan jo pienoinen lista niin kolmantena hassuna juttuna vois vaikka mainita liikennevalojen äänen. Liikennevalot pitää semmoista piupiupiu-ääntä, kuulostaa melkein joltain linnulta. Kauhian hauskaa.

Tunteella :)

Ammuuuu

Lehmiä, lehmiä, lehmiä.... Koko Madrid on täynnä lehmiä! Lentokentällä kun menee metrolle, niin ekana tulee vastaan lehmä. Tänne on ilmestynyt asia nimeltä Cow Parade, joka kutakuinkin tarkoittanee erilaisten taiteilijoiden suunnittelemia/maalaamia lehmiä kaikkialla.
Mikäli mie oikein laskeskelin niin niitä on 110 Madridissa. Mie jo fiilistelin, että oon nähny tosi monta, mutta eheiii.. vielä on katseltavaa. Harmillista vaan, että kyseinen paraati poistuu jo 21.3. jonka jälkeen lehmät huutokaupataan ja varat ohjataan hyväntekeväisyyteen.
Cow Parade on ollut 50 kaupungissa ja vaikka mitkä kuuluisuudet ovat olleet mukana suunnittelemassa niitä ja noh, miusta ne on hauskoja. Mikäli aihe kiinnostaa enemmänkin, niin lisätietoja on mm. täällä.
Lehmät ovat tietenkin erittäin suosittuja turistien keskuudessa ja tässä muutama otos miun tähänastisista lempilehmistä... :)

Pusulehmä Puerta del Solilla

Metsä on haurasta

Härkätaistelijalehmä ja Juha

Madridin tunnuksessa karhun tilalla yllätys yllätys... lehmä!

Milk on the rocks!

Taas yksin (mutta vain hetken)

Nyt on käyty vilkuttamassa Juhalle heihei lentokentällä. Onneks sääkin sitten lopulta helli ja päästiin eilen Retiroon piknikille. Aurinko helli ja oli ihana loikoilla nurmikolla ja kuunnella vesiputouksen solinaa.
Torstaina lähdettiin juhlimaan. Pienten päikkärien jälkeen suunnattiin El Tigreen, joka on tunnettu isoista tapaksistaan. Hehkutus ei ollut turhaa, vaan nälkä lähti ihan hujauksessa. Ruoan sisältämä rasva tuskin poistuu ihan heti... El Tigren tungoksesta käveltiin Grazie Milleen, joka on kahden entisen erasmus-vaihtarin perustama paikka. Ilmeisesti tykkäsivät Madridista niin paljon, että jäivät kaupunkiin. Sitten vasta yhden aikaan päästiin lähtemään baariin, josta löytyi tanssilattiakin. Kunnon madridilaisiksi emme venyneet vaan oma sänky kutsui "jo" neljän aikoihin.
Perjantaina käytiin kiertoajelulla pitkin Madridia. Kaksikerrosbussin yläkerrasta näki tosi kätevästi kaikki ja sai hienoja kuviakin. Muutamat paikoista oltiinkin jo käyty tutkailemassa. Kierroksen jälkeen mentiin syömään ensimmäisen kämppäni kadulle ravintolaan nimeltä Pink Sushiman. Sattumalta siellä oli happy hour meneillään, joten kaikki lautaset olivat kaksi yhen hinnalla. En oo aiemmin käynyt sushiravintolassa, jossa annokset menee hihnalla nassun edessä ja oli kyllä hianoa. Ja onneks siel oli happy hour, koska muuten lasku ois ollut aikamoinen.

Tänään aamulla tosiaan Juha siis lähti ja jäin yksikseni tänne möllöttämään. Tajuttuani miten harvinaisesti oon hereillä sunnuntaina yhdeksältä, lähin käymään El Rastro-marketilla. El Rastro on valtavan kokoinen ulkokirppari, joka on auki vain sunnuntai-aamuisin. Ihmisiä oli tietty valtavasti, niinkuin tavaraakin. Yllättävän hyvin sain pidettyä lompakon nyörit kiinni ja mukaan ei edes lähtenyt yhtiäkään korvakoruja! Ja yksinäänkään ei tarvitse olla kauaa, koska seuraava vierailija saapuu jo keskiviikkona, nimittäin Satu tulee erasmus-vierailulle Genevestä. Vielä kun jostain löytäisi motivaatiota luennoille.

Täällä on myös alkanut härkätaistelukausi, mikä tarkoittaa härkätaistelu-uutisia ja -videoita telkkarissa. Henkilökohtaisesti miun mielestä härän tappamisessa hitaasti ei oo mitään hienoa, mut täällä se on vakiinnuttanut kansallisurheilun paikan. Käsittääkseni suurin osa espanjalaisista vähät välittää härkätaistelusta, mutta sille on vankat kannattajansa - ainakin taisteluissa näyttää riittävän porukkaa. Siltikin uutiset, joissa härkä pyörii ympyrää verta vuotaen saa miut inhon valtaan. Aiemmin mietin et kaipa sitä vois mennä kattomaan, kun se täällä niin suosittua on, mutta ei kiitos, ei kiinnosta pätkän vertaa. Mielummin käytän rahani muuhun. Niinkuin vaikka korvakoruihin.

El Tigren suuri ja rasvainen tapas-annos

Pink Sushimanin sushihihna ja tuhotut annokset, Juha hyväksyy

Retiron vähän fiininpää osaa

Turistina Juhan kanssa

Nyt on kolmisen päivää pyöritty pitkin Madridia Juhan kanssa. Tiistaina lusmuilin ja en mennyt luennoille. Päivällä kierreltiin pitkin ja poikin, nähtiin mm. kuninkaan linna ja muita perusnähtävyyksiä. Syötiin hyvin ja käveltiin pitkin keskustaa. Hauskaa ku Juha ei osaa sanaakaan espanjaa niin oon saanu päteä ja olla tulkkina. Nyt tosin alkaa Juhallakin olla ravintolasanasto hallussa.

Tänään mentiin luentojen jälkeen syömään ravintolaan nimeltä Nidra, missä syötiin erittäin mureaa poskea. :) Maha ihan ähkynä meinattiin suunnata pienelle siestalle, mutta Juhan joululahjaksi ostamaa Lonely Planet -opaskirjasta selailtuani päätettiin lähteä tutkailemaan Real Madridin kotikenttää Santiago Bernabéuta. Oltais ostettu liput lauantain peliinkin, mutta olivat jo loppuneet. Pelkkä sisäänpääsy tutkailemaan itsekseen kenttää maksoi 15e, mutta oli se kyl sen arvosta. Oli hienoo nähä kaikki voitetut palkinnot ja oppia jonkin verran Real Madridin historiastakin. Mut kyl sinne peliinkin pitää vielä päästä. Illemmalla käytiin vielä syömässä vähän Serranon kinkkua Museo del Jamonissa, joka on siis nimestään huolimatta ravintola.

Harmillisesti sää on muuttunut sateiseksi ja aika kylmäksi, joten saa nähä pääsekö Retiron puistoon piknikille niinkuin olin suunnitellut. Lisäksi ikävä kyllä vuokraisäntä päätti maanantaina laittaa lämmityksen pois päältä, joten nyt on ollut aika vilu kotona. Onneks löysin Juhan laukusta ison neuleen, niin oon lämmitellyt sen ja teemukin avulla.

Espanjan päämaanteiden alkupiste Puerta del Solilla

Santiago Bernabéulla

Juha ja kinkkuja, paljon kinkkuja