Valitusta ja lopussa yks bimbo

Perjantai-ilta täyttyi naurusta ja laulusta kun mie ja kolme muuta suunnistettiin yhden Marian luo kokkailemaan ja viettämään iltaa yhdessä. Oli kivaa vaan hengailla ja jutella keskenään, Marialla oli loistava olohuone juuri tähän tarkoitukseen. Illan aikana myös sovittiin, että Euroviisut katotaan samassa paikassa. Ainoa haastava osio illassa oli se kun piti lähteä kotiin. Mie kun asun keskustassa niin ei oo tähän asti tarvinnut käyttää yöbusseja (jotka ovat nimeltään búhos, huuhkajat), mutta nyt tuli sekin koettua. Onneks kun mentiin keskustan suuntaan niin bussit olivat ihan tyhjiä. Kaikki yöbussit lähtee ja tulee Plaza de Cibelesille ja sinne mieki sitten pitkän köröttelyn jälkeen tupsahdin. Kotiin ei onneks ollut pitkä matka käppäillä, mutta vastaan tuli niin paljon ihmisiä kokoajan et menin vielä toisella bussilla pienen matkan. Lisää kuvia illasta yms on täällä.

Tänään on ollut hieman sateinen ja harmaa päivä. Kävin ostamassa pari kirjaa, jotta metrossa on taas luettavaa. Alotin lukemaan muutama viikko sitten Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjaa espanjaksi ja nyt on kolmas kirja menossa. Noissa kirjoissa on sen verran helpompaa kieltä et niitä on sutjakka lukea.

Harmaan päivän innoittamana muutama asia mikä ärsyttää täällä (tällä hetkellä ainakin):

1. Meteli
Espanja on hyvin meluinen maa. Tuntuu ettei täällä tunneta käsitettä hiljaisuus, aina kuuluu jotain ääniä kadulta, muista asunnoista, jääkaappi hurisee.... Myöskään espanjalaiset eivät osaa olla hiljaa. Omasta mielestä hiljaisuus on rentouttavaa ja kivaa, espanjalaisia se tuntuu ahdistavan. Myöskään normaalilla äänellä keskustelu ei tunnu onnistuvan vaan aina tarvitsee huutaa. Onneksi tähän tuntuu turtuvan ja enää en meinaa edes huomata autojen tööttäyskilpailuja, koirien räksytystä, yläkerran raivostuttavaa plimplimplom-ääntä tai muita päivittäisiä meluajia. No okei, yläkerran raivostuttavan plimplimplom-äänen huomaa, mutta sen saa peitettyä musiikilla tai autojen tööttäilyillä.

2. Yleiset vessat
Naisten vessat ovat usein todella sotkuisia. Mie hihkaisen ilosta jos löytyy puhdas vessa JA paperia. Edellisellä vaihtokerralla ihmettelin et käyks miehet kuseksimassa vessanpöntön renkaalle vai miten se on aina ruikittuna. Myöhemmin miulle selvisi, että naiset pelkää saavansa jotain pöpöjä siitä istuimesta etteivät ne ikinä istu siihen vaan kätevästi treenaavat samalla reisilihaksia kyykkimällä siinä päällä. Ja täten ruikkivat pitkin rengasta. Jostain muistan lukeneeni et itseasiassa se kyykkiminen aiheuttaa enemmän vahinkoa kun se et jos istuis vaan siihen, niin epätodennäköstä jonkun taudin saaminen siitä renkaasta on. Mutta siis todella raivostuttavaa.

3. Huutelu
Tiettyhän mie tiedän, että sanakirjassa sanan 'kaunis' kohdalla on miun kuva, mutta sitä ei tarvis joka toinen tunti muistuttaa. Täällä miehet, niin rumat kuin vanhatkin, kokevat velvollisuudekseen huomauttaa mielipiteensä kadulla. Joku ehkä vois sanoa, että pitäis olla imarreltu kun kaksilahkeiset huutelee kadulla "Rubia!" (blondi), "Guapa!" (kaunis) tai jotain muuta yhtä omaperäistä, mutta ei. Miusta se ei ole kohteliaisuus eikä kiva asia. Yleensä jatkan kävelyä kiinnittämättä mitään huomiota, toisinaan vastaan huuteluun parilla hyvin valitulla (joskus suomenkielisellä) kirosanalla. Välillä, onneksi tosi harvoin, nämä jumalan lahjat maailmalle kuvittelevat olevansa niin haluttavia, että juoksevat perään ja nappaavat kädestä kiinni, mutta siihenkin auttaa kirosanat.

Noniin, nyt on avauduttu ihan tarpeeksi. Loppukevennykseksi kuva suosituimmasta leipämerkistä. Täällä lähes kaikki leipä tuntuu olevan höttöistä paahtoleipää. Osasta on vieläpä valmiiksi leikattu reunatkin pois. Onneksi El Corte Inglesin ruokakaupasta löyty saksalaista Real-tyylistä leipää.
Ja ensi viikon torstaina mie tuunki sit jo käymään Suomessa. Täällä on runsaat pääsiäislomat ja noh, totta puhuakseni otan pari päivää omaa lomaa kanssa. Eli sopii soitella jos tahtoo nähdä 2.-15.4.

Kuurupiiloa

Nyt alkaa yskiminen tapahtumaan jo tarpeeksi harvoin, että uskalsin häiritä muiden luentorauhaa. Tiistai-iltana päätin vankasti, että keskiviikkona menen luennoille, jotta saisin edes jonkinlaista sosiaalista kontaktia. Niinhän siinä sitten kävin, että neiti lahopää unohti laittaa herätyskellon soimaan ja nukkui autuaasti kymmeneen. Ja koska aamuisin kestää pari tuntia päästä sängystä kampukselle, jäi luennot väliin.

Noooh, uusi yritys nyt tänään ja eipä kyllä napannut. Luennoilla tuli vain mietittyä, että miten hitossa mie oon jaksanu opiskella matikkaa ja miten miuta ei kiinnosta pätkääkään nää kurssit. Eikä niitä oikein edes voi sanoa luennoiksi kun meininki on samanlaista ku lukion tunneilla. En tiiä johtuuko tämä matikan opiskelusta espanjaksi vai yleensäkkin matikan opiskelusta, en ole lukenut kahteen vuoteen matikkaa. En oikein tiiä mitä tässä pitäis keksiä, että saisin motivaation pois piilostaan. Pienenä huudettiin "Äänimerkki" jos jotakuta ei meinannut löytyä..

Jos jotain hyötyä kotona makoilusta ja kiinnostuksen lopahtamisesta matikkaa kohtaan on, niin se että sain itseäni taas niskasta kiinni espanjalaisen filologian pääsykokeiden suhteen. Mie tahon lukea espanjaa sivuaineena ja se ei ihan noin vaan onnistu, vaan pitää lukea rakkaan ystäväni herra Karlssonin ihana kirja nimeltä Yleinen kielitiede (mie oon sitä mieltä et suhtautumalla näin toi kirja vaikuttaa kivemmalta) ja pärjätä kokeessa. Onneks on vielä (aika tasan) kaksi kuukautta aikaa lueskella. Ja onneks pääsykoe on maanantaina eikä keskellä viikkoa, niin pääsen hyvin tulemaan täältä viikonloppuvisiitille.

Nedjän seidän sisäddä

Kämppiksen synttärien juhlinta oli hauskaa. Meitä oli seitsemän tyttöä ja tanssittiin eri baareissa pikkutunneille asti - niin, että seuraavana päivänä jaloissa tuntui. Tuntuipa muuallakin, oli nimittäin kurkku ihan tuhottoman kipiä. Olo ei ole siitä parantunut, vaan oleskelen nyt kolmatta päivää kotosalla parantelemassa nuhaista olemustani ja karheaa kurkkuani. Täällä ilmeisesti uskotaan vakaasti myös kotikonsteihin, sillä apteekin lisäksi kämppikset neuvoivat tekemään mm. sitruunamehua hunajan kera ja oreganoteetä. On ne vaan veikeitä noi miun kämppikset. Tosin vielä tyydyn ihan tavalliseen teehen ja apteekin antimiin.

Oma soluasumiseni jäi hyvin vähäiseksi muuttaessani kymmenen kuukauden jälkeen pois Itäkeskuksen neljän hengen solusta. Espanjaan tullessani oli kuitenkin itsestään selvää, että muutan kimppakämppään. Ajattelin, että kämppikset pitävät seuraa ja eipähän tarvitse yksin yrittää selvittää miten kaasuputeleita hankitaan tai muita espanjalaisen kulttuurin mutkikkaita erikoisuuksia.

Miun kämpässä siis asuu yhteensä 12 ihmistä 10 huoneessa. Monet täällä ja kotosalla kauhistelevat tätä väenpaljoutta, mut ei sitä oikeastaan edes huomaa. Kaikilla on omat huoneet, jääkaapit ja telkkarit, joten yleisissä tiloissa ei kauheesti törmäile muihin. Kylppäreitä on kaksi kappaletta ja outoa kyllä, ikinä ei ole jonoa. Itseasiassa useimmiten saan valita kumpaan menen (taaimmaiseen). Täällä on myös ihan kohtuullisen siistiä. Yksi kämppiksistä on vastuussa siivoamisesta, josta vuokraisäntä hänelle maksaakin. Joten kahdesti kuussa keittiö ja kylppärit loistavat jos ei puhtauttaan niin ainakin suuremman lian puutetta.

Meidän asunto on monimuotoisuudessaan jo aika hieno, on pari thaimaalaista, pari kiinalaista, perulainen, argentiinalainen, brasilialainen ja loput espanjalaisia. Ja sitten on vielä neloskerroksen kämppä, josta tupsahtelee tänne käymään välillä tyyppejä. Saman vuokraisännän omistamat asunnothan ovat yhtä ja samaa.

Muutamia huonoja juttuja täällä kyllä on. Keittiössä ei ole juurikaan mitään kokkausvälineitä, vaan kaikki säilyttää niitä omissa huoneissaan. Ilmeisesti tämä on osittain sen takia, että kukaan ei varastaisi tai sotkisi toisen omaisuutta ja osittain siksi, ettei tulisi torakoita. Jipii. Torakoita. Tähän mennessä oon törmännyt neljään vuokraa maksamattomaan asukkiin. Onneksi lähimarketista sain kuitenkin ostettua pari lasia, lautasen, mukin ja välineitä todella halvalla ja ruoanlaittovälineitä lainailen muilta.

Myös aika kovin ärsytti mennä eräänä aamuna vessaan vain huomatakseni, että kyseisen kylppärin lattia, suihku ja lavuaari oli paskassa. Siis ei liassa, paskassa. Brasilialainen tyyppi on ilmeisesti kova juhlimaan ja oli vähän lähtenyt lapasesta. Noh, kiltisti se aamulla sen sentäs siivos. Muuten vessakäyttäytyminen on ihan siedettävää, vaikka miehet jättävätkin vessanpöntön kannen ylös ja unohtavat vetää välillä.

Ehkä tää tekee miulle ihan hyvää totutella yhteisasumiseen, koska eilen kuulin, että miulle ja Juhalle on myönnetty asunto Mäkelänrinteestä eli syksyllä ois muutto edessä. :)

Tässä on kuva meidän yöllisestä herkuttelusta baarin jälkeen. Täällä on lähestulkoon härski tapa vedellä aamupalaksi/yöruoaksi churroja (uppopaistettuja munkkeja) kuuman kaakaon kanssa. Kaakao on tosin niin tiukkaa tavaraa, että itse nimittäisin sitä ennemminkin suklaakastikkeeksi. Todella hyvää ja vähintäänkin yhtä terveellistä kuin Suomessa tuohon aikaan nautittavat grillin antimet. Kyl mie silti oisin mielummin ottanu makkaraperunat tuohon aikaan.

Lisää kuvia

Koska facebookkiin ei jaksa tunkea mahottomia määriä kuvia ja blogiin niiden latailu kestää ikuisuuden, olenkin ajatellut ilostuttaa teitä kaikkia ihania lukijoita täällä. Laitoin sinne tähänastisista seikkailuista kuvia, joten sopii ihastella. Siellä on myös kuvia miun eiliseltä piknikiltä puistossa, jonka nimeä en muista, mutta josta oli aivan upeat näkymät. Ja ihme kyllä, en oo vieläkään palanut täällä.

Tänään pitäisi suunnistaa johonkin laittamaan jalalla koreasti, koska kämppis-Melissalla on 20-vuotissynttärit. Tyttö oli ihan paniikissa, että hänestä tulee niin kauhean vanha ja mitä hän tekee sitten kun on niin vanha ku mie. Noh, on se silti ihan mukava tyttö :) Muutenkin tuntuu, että oon monessa paikassa vanhin tai ainaki toiseks vanhin. Lukio kun kestää vaan pari vuotta ja opiskelemaan mennään samantien, niin yliopisto-opiskelijat eivät oo mitenkään kauheen vanhoja. Mut ei piä käsittää väärin, ei se miuta haittaa. Ihmettelinpähän vaan.

Se taas mitä espanjalaiset ihmettelee miussa, on se että oon asunut itekseni (lue: ei vanhempien luona) lähemmäs viitisen vuotta. Täällä monet asuvat vanhempiensa luona niin pitkään kuin vain voivat ja vaikka selitän että monet muuttavat pois kotipaikkakunnaltaan opiskelujen perässä, ihmettely jatkuu vaan. Yliopistolla luentojen jälkeen monet kaivavat äiskän tekemät eväät repusta ja mussuttavat niitä. Mikäs siinä, itelläki alkaa olemaan ikävä äiteen perunamuussia.

Las Fallas

Intensiiviset 15 tuntia Valenciassa ovat ohitse. Tuntuu kuin olisi viettänyt useamman suomalaisen uuden vuoden kerralla, ainakin meininki kaduilla oli sen verran huimaa. Juhlan ehkä syvempi olemus jäi vielä vähän hämerän peittoon, mutta hauskaa oli.

Lähtö oli Satiago Bernabeulta 6.30 ja tottakai koska mie olin ajoissa, niin busseihin päästin vasta 6.45 ja lähtö oli 7.15. Bussissa oli jopa hämmentävän hiljasta ja sainkin nukkua pari tuntia ensimmäiseen taukoon asti. Edellisenä iltana yks kämppiksistä aloitti kokkailun yhden aikaan, joten takana ei ollut mitkään parhaimmat yöunet. Perille Valenciaan päästiin puoliltapäivin ja siihen loppui järjestetty ohjelma. Suurin osa suunnisti keskustan suuntaan katsomaan ilotulituksia ja sinne miekin menin muutaman tytön kanssa. Samassa porukasa vietettiinkin sitten koko päivä.

Jokapaikassa oli aivan älyttömästi porukkaa ja liikkuminen tuotti hetkittäin vaikeuksia. Koko kaupunki oli täynnä upeita rakennelmia, la falloja, jotka poltetaan tänään. Aluksi ajattelin, että harmi ettei nähä sitä, mutta toisaalta niitä oli niin jokapuolella että kaupunki on varmaan aika täynnä savua.

Päivän aikana käytiin rannalla ihmettelemässä, tapas-messuilla syömässä halvalla, ravintolassa syömässä vähän kalliimmalla, nähtiin kahdet mielettömät ilotulitukset ja käveltiin pitkin kaupunkia ihmettelemässä meininkiä. Ensimmäiset ilotulitukset olivat päiväsaikaan, joten se oli oikeastaan vaan savua ja meteliä.

Madridissa kun ei ole rantaa, niin pitihän sitä mennä tutkailemaan kun perillekin pääsi kätevästi metrolla. Valencian metro oli jotain ihan toista luokkaa Madridiin verrattuna. Jos mie epäilin et Madridin metron on suunnitellut joku ei-espanjalainen niin Valenciassa oli kyllä ihan kotimaista laatutyötä, niin sekava se tuntui olevan. Miten voi kuudella linjalla saada aikaan sokkelon? Se pysäkki mistä me noustiin kyytiin oli ainakin sekava. Samalta laiturilta lähti kaksi kolmesta pysäkin linjoista ja lisäksi meidän tahtoma linja haarautui keskeltä. Jos tämäkään ei olisi riittänyt sekavuudeksi, niin kun tahdottiin linjan 5 päättärille, sinne ei päässytkään suoraan. Ihmeteltiin kun kylteissä mikään ei mennyt päättärille, mutta se johtuikin siitä että lopussa täytyi vielä vaihtaa metroa! Vaihdossa jälkimmäinen kulkuneuvo paljastautui kuitenkin ratikaksi.

Yöllä oli vielä toiset ilotulitukset, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden. Sitten kello lähenikin jo kolmea ja suunnattiin takas busseille. Bussimatka takaisin kotiin eteni täydellisessä hiljaisuudessa ja Madridiin saavuttiin takaisin klo 8. Kuulemma toisessa bussissa oli (enimmäkseen italialaiset) laulaneet ja jatkaneet juhlimista. Onneks pääsin ekaan bussiin. Ja onneks viikonlopun Baskimaan matkalle ei ollut enää paikkoja jäljellä kun menin ostamaan niitä, ihan kiva olla vaan kotosalla ja levätäkin hieman.

Lisätietoja juhlasta löytyy esim täältä.

Tuommoinen hieno rakennelma ja sitten se vaan tuikataan tuleen!
Kuvassa Géraldine, Sabine ja mie.

Pelkkää juhlaa

Tämän viikon luennot olivatkin jo tässä. Johan kahessa päivässä riittikin tekemistä. Huomenna meen Valenciaan erasmus-porukalla ja torstaina on isänpäivä, jolloin ei ole luentoja. Perjantaisin miul ei oo ikinä luentoja, joten ihan kiva viikko.

Huomenna on siis miellyttävä lähtö klo 6.30 kohti Valenciaa, jotta ollaan perillä ennen suurimpia ruuhkia. Valenciassa on varmaan viikon verran ollut vuosittainen juhla nimeltä Fallas ja sitä ois enimmäkseen tarkotus mennä pällistelemään. Ite en pahemmin tiedä itse juhlasta muuta kuin, että huomenna sen ois tarkotus huipentua ja siellä poltetaan paperimassakokkoja. Mutta ylihuomenna tiiän sitte jo enemmän. Takas me joko tullaan tai lähdetään tulemaan kolmen neljän aikaan yöllä, joten onneksi torstaina ei ole luentoja. Ollaan kavereiden kanssa sovittu, että mennään torstaina piknikille, joten tää on melkein kuin vappu Suomessa; ensin valvotaan pitkin yötä ja aamulla piknikille. Sää on tosin pikkuriikkisen parempi.

Tänään kävin parin tunnin kävelyllä pitkin kaupunkia kun oli niin nätti ilma. Samalla sain kuvailtua lisää kivoja lehmiäkin. Facebookin ulottuvissa olevat voivat tutkailla sieltä :)

Karaokea

Satu tuli ja Satu meni. Parissa päivässä kerkesi juoksemaan läpi isoimmat nähtävyydet ja nauttimaan auringosta. Toisin kuin Juhalla, Satulla oli onnea säiden suhteen. Täällä on yli viikon paistanu aurinko täydeltä terältä joka päivä. Ostin apteekista 35 suojakertoimista aurinkorasvaa etten palais ja oon jopa muistanut laittaa sitä joka päivä.

Lauantaina menin miun kämppiksen Melisan ja sen kavereiden kanssa tähän lähistölle karaokebaariin. Se oli ihan tosi hauska paikka, vaikka monet osasivatkin laulaa vähän turhan hyvin. Siel oli ihan kunnon lava ja ihmiset hurras kaikille hirmusesti. Useimpien biisien kohdalla ihmiset laulo mukana ja fiilis oli katossa. Mieki uskaltauduin laulamaan jopa kolmen kappaleen verran. Eli miun setti oli: Always (Ronaldin kanssa), Since u been gone (yksin) ja Material girl (Lizin kanssa). :) On kyl kiva ku oon tutustunu nyt yhteen miun kämppiksistäki, kotona on paljon kivempaa. Tänään käytiin yhessä Rastrolla kun Melisa ei ollu käyny siellä koskaan. Senkin puolesta on kiva viettää sen kanssa aikaa kun se puhuu äidinkielenään espanjaa.

Yks jännä juttu mitä oon huomannu on, että tunnun törmäävän kaikkiin tuttuihin hirveesti. Tai siis tuttujen näköisiin ihmisiin. Vähän väliä kadulla tai yliopistolla tulee vastaan kaikkia tuttuja Suomesta ja meinaan jo huutaa moikka kunnes katon uudestaan paremmin. Muistelin et sama juttu kävi viimeeks ollessani Espanjassa ja sitten uudestaan tullessani takaisin. Jännä juttu.

Toinen hassu juttu on mielenosoitukset. Tähän mennessä oon nähny kolme mielenosoitusta keskustassa. Lauantaina oli asuntojen korkeita hintoja vastaan. Yliopistolla on jatkuvasti banderolleja mielenosoituksista uusia lakeja vastaan.

No nyt kun tästä näyttää tulevan jo pienoinen lista niin kolmantena hassuna juttuna vois vaikka mainita liikennevalojen äänen. Liikennevalot pitää semmoista piupiupiu-ääntä, kuulostaa melkein joltain linnulta. Kauhian hauskaa.

Tunteella :)

Ammuuuu

Lehmiä, lehmiä, lehmiä.... Koko Madrid on täynnä lehmiä! Lentokentällä kun menee metrolle, niin ekana tulee vastaan lehmä. Tänne on ilmestynyt asia nimeltä Cow Parade, joka kutakuinkin tarkoittanee erilaisten taiteilijoiden suunnittelemia/maalaamia lehmiä kaikkialla.
Mikäli mie oikein laskeskelin niin niitä on 110 Madridissa. Mie jo fiilistelin, että oon nähny tosi monta, mutta eheiii.. vielä on katseltavaa. Harmillista vaan, että kyseinen paraati poistuu jo 21.3. jonka jälkeen lehmät huutokaupataan ja varat ohjataan hyväntekeväisyyteen.
Cow Parade on ollut 50 kaupungissa ja vaikka mitkä kuuluisuudet ovat olleet mukana suunnittelemassa niitä ja noh, miusta ne on hauskoja. Mikäli aihe kiinnostaa enemmänkin, niin lisätietoja on mm. täällä.
Lehmät ovat tietenkin erittäin suosittuja turistien keskuudessa ja tässä muutama otos miun tähänastisista lempilehmistä... :)

Pusulehmä Puerta del Solilla

Metsä on haurasta

Härkätaistelijalehmä ja Juha

Madridin tunnuksessa karhun tilalla yllätys yllätys... lehmä!

Milk on the rocks!

Taas yksin (mutta vain hetken)

Nyt on käyty vilkuttamassa Juhalle heihei lentokentällä. Onneks sääkin sitten lopulta helli ja päästiin eilen Retiroon piknikille. Aurinko helli ja oli ihana loikoilla nurmikolla ja kuunnella vesiputouksen solinaa.
Torstaina lähdettiin juhlimaan. Pienten päikkärien jälkeen suunnattiin El Tigreen, joka on tunnettu isoista tapaksistaan. Hehkutus ei ollut turhaa, vaan nälkä lähti ihan hujauksessa. Ruoan sisältämä rasva tuskin poistuu ihan heti... El Tigren tungoksesta käveltiin Grazie Milleen, joka on kahden entisen erasmus-vaihtarin perustama paikka. Ilmeisesti tykkäsivät Madridista niin paljon, että jäivät kaupunkiin. Sitten vasta yhden aikaan päästiin lähtemään baariin, josta löytyi tanssilattiakin. Kunnon madridilaisiksi emme venyneet vaan oma sänky kutsui "jo" neljän aikoihin.
Perjantaina käytiin kiertoajelulla pitkin Madridia. Kaksikerrosbussin yläkerrasta näki tosi kätevästi kaikki ja sai hienoja kuviakin. Muutamat paikoista oltiinkin jo käyty tutkailemassa. Kierroksen jälkeen mentiin syömään ensimmäisen kämppäni kadulle ravintolaan nimeltä Pink Sushiman. Sattumalta siellä oli happy hour meneillään, joten kaikki lautaset olivat kaksi yhen hinnalla. En oo aiemmin käynyt sushiravintolassa, jossa annokset menee hihnalla nassun edessä ja oli kyllä hianoa. Ja onneks siel oli happy hour, koska muuten lasku ois ollut aikamoinen.

Tänään aamulla tosiaan Juha siis lähti ja jäin yksikseni tänne möllöttämään. Tajuttuani miten harvinaisesti oon hereillä sunnuntaina yhdeksältä, lähin käymään El Rastro-marketilla. El Rastro on valtavan kokoinen ulkokirppari, joka on auki vain sunnuntai-aamuisin. Ihmisiä oli tietty valtavasti, niinkuin tavaraakin. Yllättävän hyvin sain pidettyä lompakon nyörit kiinni ja mukaan ei edes lähtenyt yhtiäkään korvakoruja! Ja yksinäänkään ei tarvitse olla kauaa, koska seuraava vierailija saapuu jo keskiviikkona, nimittäin Satu tulee erasmus-vierailulle Genevestä. Vielä kun jostain löytäisi motivaatiota luennoille.

Täällä on myös alkanut härkätaistelukausi, mikä tarkoittaa härkätaistelu-uutisia ja -videoita telkkarissa. Henkilökohtaisesti miun mielestä härän tappamisessa hitaasti ei oo mitään hienoa, mut täällä se on vakiinnuttanut kansallisurheilun paikan. Käsittääkseni suurin osa espanjalaisista vähät välittää härkätaistelusta, mutta sille on vankat kannattajansa - ainakin taisteluissa näyttää riittävän porukkaa. Siltikin uutiset, joissa härkä pyörii ympyrää verta vuotaen saa miut inhon valtaan. Aiemmin mietin et kaipa sitä vois mennä kattomaan, kun se täällä niin suosittua on, mutta ei kiitos, ei kiinnosta pätkän vertaa. Mielummin käytän rahani muuhun. Niinkuin vaikka korvakoruihin.

El Tigren suuri ja rasvainen tapas-annos

Pink Sushimanin sushihihna ja tuhotut annokset, Juha hyväksyy

Retiron vähän fiininpää osaa

Turistina Juhan kanssa

Nyt on kolmisen päivää pyöritty pitkin Madridia Juhan kanssa. Tiistaina lusmuilin ja en mennyt luennoille. Päivällä kierreltiin pitkin ja poikin, nähtiin mm. kuninkaan linna ja muita perusnähtävyyksiä. Syötiin hyvin ja käveltiin pitkin keskustaa. Hauskaa ku Juha ei osaa sanaakaan espanjaa niin oon saanu päteä ja olla tulkkina. Nyt tosin alkaa Juhallakin olla ravintolasanasto hallussa.

Tänään mentiin luentojen jälkeen syömään ravintolaan nimeltä Nidra, missä syötiin erittäin mureaa poskea. :) Maha ihan ähkynä meinattiin suunnata pienelle siestalle, mutta Juhan joululahjaksi ostamaa Lonely Planet -opaskirjasta selailtuani päätettiin lähteä tutkailemaan Real Madridin kotikenttää Santiago Bernabéuta. Oltais ostettu liput lauantain peliinkin, mutta olivat jo loppuneet. Pelkkä sisäänpääsy tutkailemaan itsekseen kenttää maksoi 15e, mutta oli se kyl sen arvosta. Oli hienoo nähä kaikki voitetut palkinnot ja oppia jonkin verran Real Madridin historiastakin. Mut kyl sinne peliinkin pitää vielä päästä. Illemmalla käytiin vielä syömässä vähän Serranon kinkkua Museo del Jamonissa, joka on siis nimestään huolimatta ravintola.

Harmillisesti sää on muuttunut sateiseksi ja aika kylmäksi, joten saa nähä pääsekö Retiron puistoon piknikille niinkuin olin suunnitellut. Lisäksi ikävä kyllä vuokraisäntä päätti maanantaina laittaa lämmityksen pois päältä, joten nyt on ollut aika vilu kotona. Onneks löysin Juhan laukusta ison neuleen, niin oon lämmitellyt sen ja teemukin avulla.

Espanjan päämaanteiden alkupiste Puerta del Solilla

Santiago Bernabéulla

Juha ja kinkkuja, paljon kinkkuja

Manzanares el real

Viikonloppu on mennyt tosi nopeasti ja mukavasti. Perjantaina oli tosi upea sää ja päivällä olin Retiro-puistossa istuskelemassa. Aurinko paahtoi täysillä ja t-paida&minihame-yhdistelmällä tuli kuuma. Mitenköhän mie selviin kesästä? Pienen loikoilun jälkeen sopikin sit jo lähteä syömään. Täällä on samaan aikaan yks Salla matikalta, jonka kanssa olin liikenteessä. Intialaista ruokaa napa täynnä jaksoikin suunnata keskustan kaupoille. Mukaan tarttui pari mekkoa, joten nyt oon valmistautunut kesään - ainakin vaatetuksen osalta. Illalla käytiin kattomassa vielä Slumdog millionaire elokuvissa (tai espanjalaiselta nimeltää Quién quiere ser el millonario?). Täällä yleensä kaikki dubataan, mutta me mentiin semmoseen elokuvateatteriin, missä oli laitettu tekstitykset. Yleensä dubbaus on ihan hyvälaatuista, mutta kun oma kielitaito ei kuitenkaan oo niin hyvää, niin turvallisempi ottaa tekstitykset. Plus, että samoihin ääniin kyllästyy...

Ei täällä oikeasti noin kuuma ole, ehkä vaan noin 20 astetta..

Perjantaina piti mennä aikasin nukkumaan, jotta jaksoin herätä lauantaina kahdeksan pintaan. Lähdettiin erasmus-porukalla vuorille tutustumaan paikkaan nimeltä Manzanares el real. Alunperin meitä piti lähteä vain muutama, mutta loppujen lopuksi porukka oli kasvanut 16 vaihtariin. Ensin seikkailtiin lähijunalla Colmenar Viejoon ja siellä etsittiin bussipysäkki, jolla pääsi Manzanaresiin.
Perillä oli kyl matkan arvoiset maisemat. Ensin käytiin tutustumassa linnaan (joita tuntuu olevan jokapaikassa) ja sitten käveltiin vuorille. Linnaan mentäessä huomattiin, että jos on 20 henkilöä, sisäänpääsy on euron halvempi. Meitä kun oli 16 niin ajateltiin, että pyydetään seuraavia neljää tulijaa liittymään mein ryhmään, jotta päästään kaikki halvemmalla. Noh, eihän se nyt käy päinsä. Meille kerrottiin, että ryhmistä täytyy ilmoittaa etukäteen, joten kaikki joutuivat maksamaan euroa kalliimman hinnan. Hieman huvittavaa..
Ilma oli onneksi hieman pilvinen, joten ei tullut ihan liian kuuma. Auringon pilkistäessä mie ja Salla kaivettiin heti aurinkorasvat esiin ja muilla vaihtareilla oli hauskaa. Viimeeks ollessani Espanjassa paloin usein ja aika pahasti, joten nyt pitää koittaa olla varovainen ja rasvata naamaa tiuhaan tahtiin.
Kun oltiin päästy takas kaupunkiin jalat alkoivat olemaan niin väsyneet, ettei huvittanu kävellä enää metriäkään. Onneks sama bussi menikin suoraan metron ulottuville, joten lähijuna-seikkailu ja Colmenar Viejossa käppäily voitiin jättää väliin.

Tänään kyllä jaloissa tuntuu et tuli kolmisen tuntia käveltyä vuorilla ja oon vaan loikoillut kotona ja kattonut telkkaa. Huomenna sitten tuleekin Juha vierailemaan miun luokse viikoksi.

Matkalla linnaan nimeltä Castilla de Mendoza

Ryhmäkuva

Linnassa

Myöhemmin vartija tuli kertomaan meille ettei muurilla saa istua. Noh, meni jo.

Vuorilla istahdettiin ihailemaan hienoja maisemia...

...jotka näyttivät tältä.

Ennen lähtöä vielä pysähdyttiin juomaan kaakaot