Äänestämässä

Nyt on kansalaisvelvollisuuskin suoritettu kun käytiin Suomen suurlähetystössä äänestämässä. Kyllä siitä jokunen tovi vierähti kun neljä ihmistä kävi äänestämässä ja täytteli lappuja. Ja rupatteli aikansa kuluksi. Eipä lauantaina oo mihinkään kiire - ainakaan täällä.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin niin nyt on luennot loppu. Enää on kaksi tenttiä jälellä, maanantaina ensimmäinen ja 10. päivä toinen. Loput kaks skippaan, koska tahon päästä ystävän häihin. Tokkopa ne ois läpi menneet kuitenkaan. Maanantainkin tentti on vielä vähän mysteeri, koska esimerkiksi alkamisajaksi oli ilmoitettu "Se on aamulla. Tuskin ennen kymmentä." Loistavaa. Siinä sitten koita miettiä et mihinköhän aikaan sinne kampukselle kannattaa vääntäytyä. Noh, onneksi Salla lupas kysellä vielä.

Tänään lähti myös miun kämppis takas Kanarialle kesän viettoon. Tai siis onhan miulla noita kämppiksiä iso liuta, mutta pois lähti se jonka kanssa oon eniten viettänyt aikaa. Tai siis jonka kanssa olen viettäny aikaa, muiden kanssa en oo ees hirmusemmin jutellu. Mutta kämppis siis lähti. Lähtiessään jätti miulle (miun ollessa äänestämässä) nätin rannekorun, jee, kivaa.

Eilen oltiin juhlistamassa Melissan viimeistä iltaa Madridissa ja oltiin isolla tyttöporukalla tanssimassa parissa eri baarissa. Ekana oltiin irkkubaarissa ja ihmeteltiin miks kaikki pojat kerääntyy ympärille tuijottamaan kunnes tajuttiin et ne kattoo mein pään yläpuolella olevasta telkkarista futista. Noh, pitäähän tanssilattiallakin olla telkkareita. Tietty. Kai mie oon jotenkin espanjalaistunut täällä kun lähtiessäni kotiin vähän ennen neljää ajattelin, että onpa hyvä kun lähden näin ajoissa niin ei väsytä ku tarttee herätä äänestämään.

Nyt ois suunnitelmissa käyä kattoos kaikki nähtävyydet mitä on vielä jälellä. Täällä onkin päivisin jo niin kuuma, että museot ovat just täydellisiä viilentymispaikkoja. Keskiviikkona käväsin jo kokeilemassa Telefericon eli semmoisen kaapelikärryajelun. Kuvia sieltä ja muistakin jutuista löytyy tästä eteenpäin.

Lähdössä Madridiin vaihtoon?

Miulla oli tosi helppo tulla tänne vaihtoon kun tiesin pari matikan opiskelijaa, jotka oli jo Madridissa sekä pari kaveriani olivat olleet täällä aiemmin vaihdossa. Kaikilla ei oo niin loistavat tuuri, joten tässä muutama vinkki miten vaihdon alku sujuu hieman smoothimmin... Mie opiskelen siis Autonomassa, joten vinkit ovat siitä näkökulmasta.

Ennakkovalmistelut
Kämppää ei todellakaan kannata hankkia etukäteen näkemättä koko murjua, vaan varaa sen sijaan itsellesi hostelli muutamaksi päiväksi tai koko viikoksi. Yliopisto tarjoaa kampuksella ihan ok kämppiä, mutta miuta ne ei houkuttanut.
Mukaan kannattaa ottaa passikuvia, kopioita passista, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja muuta vastaavaa tärkeetä. Ja jos ei tahdo avata espanjalaista pankkitiliä, mikä ei oo mitenkään pakollista, niin paaaaaljon käteistä. Mie maksan vuokran käteisellä, samoin kuin oikeastaan kaiken muunkin, koska täällä kortilla maksaminen tuntuu olevan yleistä ainoastaan vaatekaupoissa.
Kannattaa myös ostaa Madridin matkaopas. On ollu tosi kätevä kun on voinut sieltä tutkailla nähtävyyksiä ja jotain käytännnön juttujakin. Voi tutustua kaupunkiin vähän etukäteen ja on kirja täynnä ideoita mitä tehä vapaapäivinä. Ainakin LonelyPlanetin opas on tosi hyvä ja sen mukana tulleella kartalla on ollut käyttöä.

Asuminen
Sitten kun on saavuttu Madridiin niin voikin aloittaa asunnon metsästyksen. Miun mielestä ei kannata asua yksiössä kun se on kallista ja epäsosiaalista, ja tietty että sitten pitää osata itse tehä kaikki espanjalaiset kummallisuudet kuten kaasupullon vaihto. Kimppakämppien kirjo on erittäin laaja ja kannattaa siis todellakin käydä aina katsomassa tilanne paikan päällä. Täällä annetaan vuokralle vaatekomerotkin. Huoneita voi etsiskellä esim Segundamanosta tai Idealistan sivuilta. Hinnat ovat jotain 200 ja 500 euron välillä riippuen kunnosta, sijainnista ja koosta. Asuinaluetta miettiessä kannattaa tuumailla, että mitä tahtoo. Onko itselle tärkeetä asua keskustassa vai riittääkö kauempikin alue? Metrokartta on oivana apuna tässä. Myös etäisyyttä kampukseen kannattaa miettiä. Yliopistolle pitää mennä lähijunalla, joten esim Atocha on hyvä alue kun siitä on nopee matka niin kampukselle kuin keskustaankin. Muita kampukselle (eli Cantoblancon asemalle) menevän junan pysäkkejä on Nuevos Ministerios ja Chamartin eli niidenkin läheltä voi ettii jossei keskustassa taho asua.
Kun soittelet kämppiä niin kannattaa pyytää osoite tekstiviestillä. Puhelimessa on tosi vaikee puhua ja muutamat osoitteet meni ihan hitoilleen, onneksi miun kartassa oli katuhakemisto ni pysty arvailemaan et mitähän se oikeesti oli.

Yliopisto
Ekana pitää päästä kampukselle ja sinne pääsee lähijunalla 4 määränpäänä joko Colmenar Viejo tai Alcobendas San Sebastian de los Reyes. Sitten Rectoradoon täyttelemään jotain lappuja (muista passi ja siitä kopio) ja sitten oman tiedekunnan ORIin eli Oficina de relacciones internacioales. Kannattaa mennä reilusti ennen luentojen alkamista niin pystyy ilmoittautumaan espanjan kursseillekin. Mie menin viikkoa ennen ja silloin oli just edellisenä päivänä ollut viimenen ilmoittautuminen ja näin en päässyt ilmaselle kurssille.
ESN:n alkuinfoon kannattaa mennä kans, jos ei muuten ni näkemään ihmisiä ja kuulemaan tulevista tapahtumista. ESN:n juttuihin kannattaa ainakin alussa mennä mukaan ku niistä saa tosi helposti ystäviä.

Käytännön juttuja
Joukkoliikenteen kuukausilippu (joka on siis voimassa kalenterikuukausittain) maksaa vähän yli 50e kun yliopisto on niin kaukana, että tarvii ostaa B1-lippu. Ekan voi ostaa esim Tabacos-kioskeista (muista passi mukaan!) ja loput metron automaateista.
Ennen kuin kämppiä alkaa soittelemaan kannattaa tietysti hankkia espanjalainen liittymä. Täällä on tosi yleistä myydä kännyköitä liittymien kanssa kytkykaupalla ja liittymät prepaidina. Jos tahtoo vain espanjalaisen sim-kortin niin suosittelen Happy Movilia, joita saa kymmenellä eurolla kaikista Phone House -liikkeistä (esim. Calle Preciadosilla on kaks niitä) ja mukana tulee 5e puheaikaa. Happy movililla on puhelut ilmaisia toiseen happy-liittymään eli kannattaa mainostaa kavereillekin.


Nyt pää tyhjeni täysin ja ei tuu muuta mieleen. Mut jos joku askarruttaa niin kysy ihmeessä! Mie suuntaan nyt hömppäromaanin kanssa puistoon ottamaan aurinkoa parin kaverin kanssa sen kunniaksi, että tänään loppui luennot!

Espeak espanish?

Espanjalaisten englannintaito jaksaa aina hauskuuttaa miuta. En todellakaan tajuu kuin oon pärjänny viime vaihdossa ekat pari kuukautta kun en espanjaa osannut sanaakaan, nimittäin englantia ei täällä puhuta. Tai ei ainakaan kieltä minkä mie tunnistaisin englanniksi...

Täällä opiskellaan englantia lähes yhtä monta vuotta kuin Suomessakin, mutta kiitos dubbauksen, espanjan kielen yleisyyden ja todella huonon opetuksen ei kielitaito oo kauheen hyvä. Ite ainakin opin englantia musiikin, elokuvien, tv-sarjojen ja nettisivujen avulla. Ja tietenkin tieto siitä ettei pelkällä suomella pärjää motivoi suuresti. Täällä dubataan kaikki ohjelmat ja elokuvat, tosin laatu on ainakin elokuvissa yllättävänkin hyvää. Musiikin puolella myös tapahtuu kääntämistä, monet hitit on tehty sekä englanniksi ja espanjaksi, ja ei ole kovin vaikea arvata kumpia täällä soitetaan. Baarissa välillä innostuu kun tulee tuttu biisi, mutta eii.. siinäkin on sanat espanjaksi.

Huolimatta tästä todella surkeasta englannin osaamisesta monet espanjalaiset ovat kuitenkin innokkaita englannin puhujia. Kadulla usein huudellaan jotain epämääräistä Hielouuu!:n tyylistä tervehdykseksi ja muutenkin Rastrolla (ja muissa turistipaikoissa) myyjät aloittivat suoraan englannilla. Innostus loppuu kyllä lyhyeen kun eivät he sen enempää oikein osaa sanoakaan... Madrid on kyllä myös sen verran turistikaupunki, että täällä osataan englantia vähän enemmän kuin esim. miun viime vaihdon kaupungissa, Caceresissa.

Ja kun ei sitä englantia oikein missään kuule niin ääntäminen on hauskan kuuloista. Varsinkin sanat, jotka alkavat ässällä ja seuraavana kirjaimena on toinen konsonantti on huippuja. Ei niitä vaan voi osata lausua ja helpotukseksi espanjalaiset laittavat alkuun een, eli esim Hämis sanotaan Espiderman (huom. myöskään ärrää ei kuulu lausua). Kaikista parhaimpia on kun tv-sarjoissa on ulkomaisia nimiä.

Mutta enhän minä tänne englantia tullut puhumaan. Sen takia on aivan loistavaa, että täällä ei englantia puhuta kovinkaan hyvin. Oma kielitaito paranee kohisten kun on vaan pakko selviytyä espanjalla. Espanjalaiset ovat myös hirmu iloisia ja otettuja kun joku osaakin espanjaa, vaikka edes vähäsen. Mie oon saanu monesti kehuja siitä, että puhun niiden mielestä niin hyvin espanjaa. Miun kämppis aina välillä korjailee miun hullunkurisia lauseita ja vaihtareiden kanssa täydennetään toistemme sanomisia. Ja elekielellä pääsee pitkälle. Mein lähi-italialaisen myyjä alkaa varmaan tuskistumaan kun aina osottelen, että mitä pastaa tahon. Ei vaan jaksa opetella et olikos tuo nyt mitäkin pastalajiketta ja mitähän tuo kastike voisikaan olla!

Pääsykokeet ohi!

Ah tätä autuutta! Enää ei tarvitse stressata, voi vaan odottaa ihanaa paksua kirjekuorta. Ja toivoa, että sieltä nimenomaan tulee paksu eikä ohut kirjekuori. Pääsykokeet meni miun mielestä tosi hyvin, teoriaosuuteen osasin vastata (ainakin omasta mielestäni) kaikkiin oikein. Käännökset suomesta espanjaan ei välttis mennyt ihan maailman parhaiten, mutta katellaan nytten. Espanjan kielioppia ois ehkä voinut lueskella vähän enemmän.

Suomessa oli taas tosi kiva käydä. En kerennyt näkemään kauheesti kavereita, mutta lämmin sää ja vihreät näkymät olivat tosi ihania. En ollutkaan tajunnut, että Helsingissäkin on jo noin kesä! Eroa ei tuntunut Madridiin olevan hirveästi kun ulkona tarkeni hameessa ja ihmisiä oli hirmusesti kaduilla. Käytiin Juhan kanssa pääsykokeen jälkeen ravintolassa syömässä niin siellä kyl huomasi, että missä maassa ollaan. Ah, sitä hiljaisuutta! Tupaten täynnä oleva ravintola lounasaikaan ja pöydän yli pystyi keskustelemaan ihan tavallisella äänellä. En oo tainnu kauheesti espanjalaistua täällä kun olin niin fiiliksissä tosta...

Perjantaina mennessä Helsinkiin muuten noloilin tyylikkäästi. Kirmasin koneesta Frankfurtissa kiireen vilkkaa ulos ku oli niin kova vessahätä ja huomaamatta jouduin melkein ulos koko kentältä. Piti sitten pariin otteeseen näyttää passia, lentolippuja ja mennä turvatarkastuksen läpi uusiks. Oops. Noh, onneks oli parin tunnin vaihtoaika. Takas tullessa taas ois ollut alle tunnin vaihto, mutta meidän kone oli myöhässä ja odottelinkin sitten puolisentoista tuntia. Vähän kyllä harmittaa kun joutuu aina vaihtamaan konetta, odottelun ja ympäristönkin kannalta, mutta niin kauan ku tili näyttää siltä miltä se nyt näyttää niin pakko säästää välilaskuilla. Noh, enää kaks lentoa ja sitten tuskin tänä vuonna tulee reissattua mihinkään (kun ei niitä töitä edelleenkään ole...).

Tossa kun yritin tutkailla keskustelupalstoilta, että miten on menny muilla pääsykokeet niin huomasin, että googlettamalla espanjalaisen filologian pääsykokeet miun blogi tulee kolmantena listassa.. että jos joku on ollut niin sopii kertoa mitä on vastaillut! :) Mie oottelen, että kämppis tulis kotiin niin kyselen miun käännöslauseiden mokista.

Menu del día

Madridilaiset eivät tykkää mutustaa eväitä töissä, joten täällä on kätevä lounasmenu-systeemi. Hyvistä ravintoloista saa kympin molemmin puolin aterian, johon sisältyy alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, leipä ja juoma. Meidän kampuksellakin on samanlainen systeemi, tosin hinta on onneksi hieman halvempi, 4,85e. Mitään erityistä opiskelija-alennusta ei saa, mikä on ihan jees kun miulla ei oo opiskelijakorttia. Opiskelijakorttia varten tarvitsi yliopiston sähköpostiosoitteen, mikä miulle tuli (muutaman kyselyn jälkeen) vasta tuossa kolmisen viikkoa sitten. Osoitteista tulikin mieleeni ettei miulle kannata lähettää postia. Neljä kirjettä on ilmeisesti yritetty lähettää tänne, mutta en oo kyllä saanu mitään perille...

Mutta siis itse asiaan, eli Cafeteria de la Facultad de Ciencias

Tässä on siis kahvilan puoli. Oikealla puolella olevasta valkoselta tiskiltä ostetaan tavarat ja sitten vasemmalta ne saa sitten kuittia vastaan. Tuolla on peruskahvilatuotteiden lisäksi myynnissä olutta ja muita alkoholijuomia, jotka varsinkin näin kuumalla kelillä tuntuu espanjalaisille kelpaavan. Noniin, nyt kun on yksi menu ostettuna ja kuitti kädessä, niin voikin siirtyä itse ruokalan puolelle...

Me käydään yleensä syömässä siinä ennen yhtä, joten pöydät ovat aika tyhjiä ja metelitasokin ihan siedettävä. Täällä kun lounasaika on siinä kahden ja neljän välillä.

Tässä maittavia otoksia tän viikon ruokalistalta:

Huomaa myös erittäin ympäristöystävälliset kokis-pahvimukit. Oon siis pari kertaa syöny koko menun ja kerran pelkän pääruoan (3,40e) ja Salla söi uppopaistettuja muikkuja. Lisukkeena pääruoalla on poikkeuksellisesti salaattia, kampuksen kahdesta muusta ruokalasta saa vain ranskiksia kun meillä saa valita. Kasvisruokia tuolla on huimat kolme vaihtoehtoa. Voi alkaa kuukauden kohilla vähän tökkimään saman ruoan syöminen.

"Siis siun nimi ei tarkota mitään?!"

Monille espanjalaisille tutuilleni tuli todella yllätyksenä, että miun nimi ei varsinaisesti tarkoita mitään. Näin nimipäiväni jälkimainingeissa ajattelinkin valottaa hieman espanjalaista nimiperinnettä.

Nimistä suurin osa on uskonnollista perää ja monet tarkoittavat jotain. On pyhimysten nimiä tai muuten uskonnollista sanastoa. Nimipäivistä puhutaan oman pyhimyksen päivänä. Monet nimet ovat kaksiosaisia Maria Jotain tai Jose jotain. Samoin espanjalaisilla on kaksi sukunimeä. Miun yhelle sukunimelle viime vaihdossa yhet naureskelivat, että onpa erikoista.. Jepjep. Sukunimistä ensimmäinen on isän ensimmäinen sukunimi ja jälkimmäinen äidin ensimmäinen sukunimi. Eli esimerkiksi jos isän sukunimi olisi Lopez Rodriquez ja äidin Ruiz Sanchez niin lapsen (ja perheen) sukunimeksi tulee Lopez Ruiz. Eli vain miesten sukunimet jatkaa suvussa.

Monet nimistä kuulostavat kauniilta, mutta käännöksen jälkeen ei sitten enää niinkään.. esimerkiksi Lola on lyhennys Maria Doloresista, joka tarkoittaakin sitten Maria Kivut. Nättiä. Muita kohtuullisen suosittuja nimiä on Camino (tie), Paloma (kyyhkynen), Juan, José, Maria, Marta, Jesus, Santiago jne. Näistä suosituimmat ovat Maria kuudella miljoonalla ja José kolmella.

Hauska juttu on myös se, että esimerkiksi Maria José on naisen nimi ja José Maria miehen nimi. Ja ainakin Caceresissa oli tapana antaa lapselle kyseisen kaupungin suojelupyhimyksen nimi, joten puolet pojista oli Jorge-nimisiä San Jorgen eli Pyhän Yrjön mukaan.

Kaikkia José-nimisiä muuten kutsutaan lempinimeltään Pepeiksi. Tämä luonnollisesti sen takia, että San José oli Jesuksen isäpuoli, Pater Putativus eli PP eli Pepe. Hieman jäi monttu auki kun miun kysymykseen vastattiin...

Mutta tämmösiä nimiä täällä. Nykyään lapsille annetaan enemmän ja enemmän ulkomaalaisia nimiä ja Emmakin näytti viime vuoden top-listoilla keikkuvan, tosin jossain kolmenkymmenen jälkeen. Miun nimi usein kirjoitetaan täällä Enma kun se sopii espanjalaiseen suuhun paremmin.

Madridin kuumuus on alkanut. Mie olin ihan tyytyväinen semmoseen reiluun pariinkymmeneen, mutta tän päivän yli 30 astetta oli jo aika tuskaa. Espanjalaisetkin tuntuivat kauhistelevan kuumuutta, tosin erona se että niillä on pitkät housut ja miulla shortsit. Onneks tän lämpöaallon seurauksena kirjastossa on ilmaistointi päällä, joten siellä voi hyvin oleskella päivän kuumimmat tunnit. Ylihuomenna pääseekin Suomeen nauttimaan siedettävämmistä keleistä.

terveisin
Emma, con dos emes

Omassa ja lainakeittiössä

Hienostihan ne Euroviisut meni! Espanja saakoot olla iloinen, että Suomi on olemassa, eivätpähän olleet ihan viimeisiä. Täällä ei todellakaan ole totuttu häviämään kun heti Euroviisu-lähetyksen jälkeen suunniteltiin jo virallista valitusta ja syytettiin huonoa esiintymispaikkaa. Laulussahan ei ollut mitään vikaa, syy on täysin jossain muussa...

Meillä piti olla vaihtareista koottu isompikin Euroviisu-katsomo ja ruokaa oli vähintäänkin riittävästi. Mie tein suklaajuustokakkua minttudomino-pohjalla ja tietenkin korvapuusteja. Oli kyllä kivaa leipoa pitkästä aikaa, miulla tää keittiö on vähän surkee kun ei oo kunnollista uunia. Kokoonnuttiin jälleen Marian luokse, mutta loppujen lopuksi meitä oli vaan neljä (ja kenenkään kotimaalla ei mennyt kauheen hyvin :)). Pelkästään makeaa osastoa oli yhteensä kaksi kakkua, donitseja, korvapuusteja ja lakuja, että voi arvata et ruokaa jäi runsaasti yli. Harmillisesti en myöskään pystynyt äänestämään Suomea kun miun liittymä ei antanut soittaa äänestysnumeroon. Noh, ehkä se et äänestin Lordia pari vuotta sitten riittää.

Olin siis todella innoissani kun pääsin kunnolliseen keittiöön, missä on kunnon uuni ja kaikenlaisia kippoja käytössä. Koska miun suuren suuri astiasto näyttää tältä:

Muovinen skumppalasi on jäänne vapulta, korvaamassa toista lasia, jonka oon jo kerenny hajottamaan... noh, ehkä 80 sentin lasilta ei voi odottaa pitkää ikää. Pikkulusikoita ei ollut yhden pakkauksissa niin niitä on sitten kolme. Ja tarpeeksi iso muki käy myös keitolle :)

Miun kämpän keittiö näyttää taas tältä:Kellon lähestyessä puoltayötä on miun kämppis tietenkin aloittamassa ruoanlaittoa. Tuon nurkassa nököttävä kapine on olevinaan uuni ja keittiössä on erittäin espanjalaiseen tapaan pesukone, ei tietenkään astioille, vaan pyykille. Muilla on enemmin astioita kun ne asustelevat täällä pidempään ja parilta tyypiltä mie lainailenkin kattilaa ja semmosta. Kämppisten ruoanlaittorepertuaariin en ole kauhean läheisesti tutustunut, mutta paljon öljyssä kärtsäämistä siihen ainakin tuntuu liittyvän.

Viime vaihdosta muistui mieleen kun ihmettelin oudon näköistä vempelettä kaverin keittiössä. Se oli kuulemma rasvakeitin ja kun kerroin etten tunne ketään, jolla semmoinen olisi niin espanjalainen kaverini kummasteli, että miten me sitten tehdään ranskiksia. Täällä tuntuu olevan vallalla semmoinen meininki, että se mikä vaan voidaan uppopaistaa, se uppopaistetaan.

Innolla siis tuun perjantaina Suomeen syömään terveellisempää ruokaa. Niin, mie tuun nyt jo perjantaina Suomeen kun maanantaina ois pääsykokeet. Iiks. Eli en varmaan näe ketään kavereita kun panikoin kokeesta, mutta eipä tätä vaihtoa enää montaa kuukautta oo jäljellä eli nähdään sitten ku tuun lopullisesti (mikä on siis 11.6.)

Nyt kun miun vaihtoa ei oo ihan hirmusesti jälellä, niin mitäs espanjalaisesta elämänmenosta sie tahtoisit kuulla? Mie oon hyvin hämmentynyt, että niin moni tuntuu lukevan miun blogia... kaikenlaisia lukijapaljastuksia oon saanu kuulla pitkin kevättä. Itellä on monet asiat varmaan jo niin arkipäivää ettei osaa ajatellakaan, että niistä ois hauska jonkun kuulla.. eli kommenttiosastoon vaan ideoita!

Williä tekstiä

Tämmöisen tekeleen kirjoittelin meidän osakunnan lehteen, Williin:


Meteliä ja maistuvaa ruokaa (eli vaihtokevääni Madridissa)

Vietän kevään mittaista vaihtoa Espanjan pääkaupungissa Madridissa ja tässä muutamia havaintoja espanjalaisista ja opiskelustani täällä...

Meillä on joka päivä samat luennot, samassa järjestyksessä, samassa luokassa ja lähestulkoon samojen ihmisten kanssa. Olen täällä toisen vuosikurssin kanssa samoilla luennoilla ja meno tuntuu hyvinkin koulumaiselta. Maanantaina meteli on pahin – eihän sitä olla nähty toisiaan moneen päivään. Montakohan kertaa Helsingin yliopistossa luennoitsija on joutunut pyytämään hiljaisuutta luennon aikana? Täällä niin on käynyt parisenkymmentä kertaa. Niin siis yhden luennon aikana. Luennoitsijat myös jäävät aina seisomaan taulun eteen, jotta kukaan ei varmastikkaan pääse kirjoittamaan asioita ylös heti. Toisaalta olen kuullut, että miun pitäis olla onnellinen kun edes näen taulumuistiinpanoja, koska muut vaihtarit eivät semmoista luksusta ole tavanneet. Luennot pidetään putkeen ja vasta neljän tunnin jälkeen pääsee syömään. Monet kaivavat repusta äiskän tekemät eväät, sillä omillaan asuminen on harvinaista.

Metelöinnin lisäksi espanjalaisten erityisenä luonteenpiirteenä on aikatauluttomuus. Tämä ilmenee niin joka paikasta myöhästelynä kuin yleisenä piittamattomuutena muiden unentarpeisiin. Yritän aina mennä ainakin vartin myöhässä joka paikkaan etten ihan ärsyyntyisi muiden odottamiseen, mutta silti olen aina ensimmäisenä paikalla. Kämppiksistäni useimmat käyvät töissä ja siksi elävät hieman erilaisessa vuorokausirytmissä kuin minä. Ymmärrän, että ruokaa tarvitsee tehdä, että pysyy tolpillaan, mutta tarviiko pikkutunneilla kokkaillessa laulaa samalla? Juhliminenkin aloitetaan todella myöhään. Yökerhot avautuvat vasta puoliltaöin ja sulkeutuvat vasta aamukuuden ja -kahdeksan välillä. Parhaimmillaan oon tainnut jaksaa puol viiteen asti. Mie vahvasti epäilen, että madridilaiset eivät nuku.

Laulua ja musiikkia ovat espanjalaiset tulvillaan. Musiikki raikaa niin metrossa matkustajien kännyköistä tai satunnaisista katumuusikoista (vai olisivatko ne sittenkin siis metromuusikoita?) kuin muillakin julkisilla paikoilla. Jos jossain ei satu olemaan musiikkia, on paikalla aina joku papparainen laulelemassa kävellessään.

Espanjalainen ruoka jakaa mielipiteeni. Osa ruoasta on todella herkullista ja jota jään kaipaamaan, kun taas osa on superrasvaista ja usein hieman epäilyttävänkin näköistä. Asun ihan Madridin keskustassa ja ympärillä on niin paljon ihania ravintoloita, että oma kokkailuni on jäänyt aika vähäiseksi.

Vaikka välillä hieman ärsyttääkin kun asiat ei toimi ja käyt kolmannen kerran kysymässä yksinkertaista asiaa, niin on Espanja silti mukava maa. Olen päässyt täysin irti riippuvaisuussuhteestani kalenteriini ja muutenkin oppinut elämään rennommin. Mañana, mañana....

Nähdään viimeistään kesäretkellä!
Emma

(Lisää kuvia on muuten taas ilmestynyt tänne.)

Museoita ja herkullista ruokaa

Nyt on kyllä tullut kierrettyä jos mitä Madiridn nähtävyyksistä. Ihan kaikkialle tyttöjen kanssa en oo mennyt kun on muutakin elämää (ja pääsykokeet) olemassa. Viikon aikana oon käynyt Pradossa, kasvitieteellisessä puutarhassa, Retirossa, Rastrolla, Palacio Realissa (eli kuninkaan linnassa) ja vaikka missä. Hirmu kiva kun saan leikkiä turistia, mutta myös opastaa tyttöjä. Turistiopas siis! Harmillista, että tytöt lähtevät jo huomenna - vaikka toisaalta turistielämä alkaa käymään miun lompakolle kalliiksi.

Kauhean kallista täällä ulkona syöminen ei kuitenkaan ole, siitä pitävät huolen lounasajan Menu del día. Päivän menuun ideana on se, ettei madridilaisten tarvitse mennä päivän aikana kotiin syömään vaan he voivat nauttia hyvän aterian ravintolassa kohtuullisen halvalla. Tuloksena on alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka juoman kera hintaan 8-15e. Yleensä mitä oon nähnyt tupsahtaa tohon 9-11e välille, joten halpaa lystiä on. Lounasaikahan on vasta yhdestä neljään, joten illalla ei sitten tarvitse kovin raskaasti enää syödäkkään.

Pikku hiljaa on kyllä alkanut ärsyttämään miun (muuten kohtuu näkymättömissä pysyttelevät) kämppikset. Mikähän siinä on, että parranajon jälkeen karvat täytyy jättää pitkin lavuaaria? Tai vessassa käynnin jälkeen vetäminen on niin kovin hankalaa? Tai että suihkusta astuttaessa ulos vettä täytyy roiskia koko lattia täyteen?! Meinaan välillä vetää nurin ku on lattia niin täynnä vettä ku hiihtelen menemään miun parin euron kotitohveleilla. Mie veikkaan et Juhan kanssa yhteenmuutto ei tuota minkäänlaista ongelmaa ku on kattellu muutama kuukautta tätä eloa latino style. Mie en ees jaksa alottaa miun naapureiden elämänmenosta...

Tänään tapahtui myös kovin surullinen tapaus ku miun ihana violetti kaulakoru hajosi. Käveltiin kadulla ja yhtäkkiä puuhelmet vain kierivät pitkin mäkeä. Onneksi Tuuli ja Katja nopeasti poimivat enimmät helmet maasta miun vain seistessä ihmetellen keskellä kävelykatua. Kiva juttu oli myös se, että ympärillä olevat ihmiset auttoivat ja poimivat miulle niitä. Tuli ihan kerjäläis-fiilis ku seisoin keskellä katua kädet kuppina ja ihmiset tuli ojentamaan miun violetteja puuhelmiä.

Nyt täytyy mennä auttamaan kämppistä englannin esitelmän kanssa kun lupasin. Se joutuu pitämään esitelmän kasvihuoneilmiöstä ja googlen kääntäjän avulla tulee liian vaikeita lauseita. Täällä on muuten alkanut Madridin suojelupyhimyksen, San Isidron, juhlinta. Viisi päivää on kaupunki täynnä tapahtumia hieman Helsingin Taiteiden yö -tyylisesti.

Hei äiti!

Eipä tässä muuta kuin hyvää äitienpäivää miun omalle äeteelle!

t. tyttäresi maailmalla

Matkaoppaana jälleen

Tuuli ja Katja saapuivat aurinkoiseen Madridiin torstaina ja matkaoppaana toimiminen on vienyt lähestulkoon kokonaan miun ajan. On kyllä ollut tosi kivaa pyöriä tyttöjen kanssa pitkin Madridia. Kerrankin saa olla hyödyksi vaikkakin olkoot se niinkin pieniä juttuja kuin löytää lentokentältä tyttöjen vuokraamalle kämpälle. Torstaina ei paljon muuta tehtykkään. Käveltiin vähän tässä lähiympäristössä ja käytiin ruokakaupassa.

Perjantaina tytöt suuntasivat Thyssenin taidemuseoon ja mie jäin kotiin lukemaan pääsykoekirjaa. Myöhemmin treffattiin museon luona ja käytiin yhessä syömässä. Shoppailujen ja päiväunien jälkeen suunnattiin kohti Madridin yöelämää. Matkalta saatiin mukaan Salla kahden vierailijansa kera. Alkuillasta (tai no, puoliltaöin) ei ollut vielä hajua mihin suunnattaisiin, mutta onneksi flyereiden jakajat auttoivat suunnittelussa. Saatiin halvat sisäänpääsyflyerit Kapitaliin, jossa olin tahtonu käydä jo aiemminkin. Se on huima yökerho, jossa on seitsemän kerrosta! Se oli kyllä kokemisen arvoinen paikka. Saatiin tanssia jalat rakoille ja ihmetellä massiivisen kokoista paikkaa. Ja monia monia portaita... kyllä siellä hissikin oli, mutta se tuntui olevan aina kadoksissa kun sitä ois tarvinnut. Illan aikana saatiin myös mahtavat charleston-tyyliset sulkapäähineet ja helminauhat. Katjalle löytyi lisäksi punainen höyhenpuuhka, joka sopi hienosti punaiseen mekkoon. Oli kyllä ikimuistoinen ilta!

Tänään suunnitelmat menivät vähän uusiksi pienoisen sadekuuron ansiosta, mutta onneksi ensi viikolle on luvassa hyvää keliä. Huomenna suuntana on tietenkin sunnuntain pakko-nähdä eli Rastro.

Vastoinkäymisiä kiekkokatsomossa

Vappu oli ja meni ja saatiinhan sitä jotenkin juhlittua. Vappu on miun mielestä paras juhla mitä vaan on ja Ulliksen piknik ehdottomasti vapun kohokohta. Sovittiin miun kavereiden kanssa, että mennään puoliltapäivin Retiro-puistoon piknikille. Suomessahan Ulliksen piknik alkaa jo yhdeksän aikoihin muttei ihan niin innokkaiksi ruvettu. Kahdeltatoista kun oli jo sekin aika aikaista - ainakin muille. Muita alkoi valumaan paikalle siinä yhden tienoilla kun oltiin parin kaverin kanssa jo hyvän tovin maisteltu piknik-herkkuja. Mie olin tehnyt pannacottaa lakkahillolla ja eväsrepusta löytyi myös ruisleipää, lohilevitettä, mansikoita, salmiakkia, Fazerin suklaita ja cavaa. Loppujen lopuksi meidän seurue kasvoi valtavaksi ja leijona-paidan sekä miun askartelemien ylioppilaslakkien ansiosta lähistöllä piknikkiään viettävät suomalais-erasmuksetkin löysivät seuraamme.

Leijona-paita kuului eräälle espanjalaiselle pojalle, joka oli varustautunut illan peliä varten. Oltiin suunniteltu, että piknikin jälkeen mennään baariin katsomaan lätkää ja isolla porukkalla suunnattiinkin kohti urheilukuppiloita. Pienen selvittelyn jälkeen saimmekin tietää ettei mikään satelliittikanava näytä kyseistä peliä ja sitä ei siis voida katsoa missään baarissa. Noh, mie suuntasin kotiin katsomaan peliä omalta koneelta muiden jatkaessa iltaa ilman peliä. Seitsemän tunnin piknik alkoi jo tuntua iholla ja olikin tosi hyvä idea mennä kotiin rasvaamaan jo hieman punertavaa nahkaa.

Suomi - Valko-Venäjä -peliin päätettiin hankkia kunnon katsomo ja mie nörttinä menin asentamaan Lauran koneelle kyseistä ohjelmaa. Siellä sitten kateltiin peli isommalta läppäriltä ja paremman nettiyhteyden kanssa. Uskomatonta, selostus ei katkennut kertaakaan ja kuvayhteyskin vain hetkellisesti. Nyt uskalsi jo pyytää enemmänkin porukkaa katsomaan matsia Kanadaa vastaan...

Mikä oli selvästi virhe. Eihän netti tietenkään toiminut kunnolla vaan jouduimme tyytymään Ylen sivujen kautta tulevaan radioselostukseen. Lauran kämppiksillä riitti ihmeteltävää kun viisi suomalaista istuu sohvalla keskittyneesti ja välillä huutaa ja taputtaa. Seuraava Suomen peli näytetäänkin jo Canal +:n urheilukanavalla espanjankielisellä selostuksella. Voin uhrata Mertarannan selostuksen kunnon kuvan puolesta. Vaikka pahalta se tuntuukin.

Kaiken tämän lätkän seuraamisen ohella olen (ihme kyllä) onnistunut opiskelemaankin. Enää on alle kolme viikkoa pääsykokeisiin ja motivaatio sen kun kasvaa. Luennoilla oon kyllä edelleen aika pihalla, mutta niitä voi sitten miettiä pääsykokeiden jälkeen. Kielitieteen kirja tuntuu päivä päivältä mielenkiintosemmalta ja mukavammalta. Hymyilen itsekseni kesken lukemisen kun tajuan niitä asioita ja ne vaikuttaa jänniltä. Hassu fiilis, olla kiinnostunut lukemastaan. Matikassa sitä ei ole pitkään aikaan tullutkaan..

Onneksi muuten Suomen peli vaihtui tuohon keskiviikko-iltaan torstai-iltapäivän sijasta. Ihanaiset naiset Katja ja Tuuli nimittäin saapuvat miun vieraiksi torstaina ja ei ois ollu kiva ruveta pohtimaan pelin ja kentältähaun välillä :) Tervetuloa, tytöt!

Lisää kuvia vapusta löytyy täältä!