Takaisin kotona

Nyt oon ollut jo muutaman päivän koto-Suomessa. Kelit on ainakin upeat ja ihanaa kun ulkona voi olla ilman, että viiden metrin matkalla läkähtyy. Kotimatka meni tosi hyvin, oikeastaan ihan älyttömän hyvin. Madridin lentokentällä oli miun tiskien kohalla ihan hillitön ruuhka. Perustiskeille oli tietty isoin jono, mutta kyllä pelkkään matkalaukun jättöönkin joutui jonottamaan. Mie kävin koneella naputtelemassa lipun ja matkalaukun lipukkeet ja asettauduin jonottamaan. Siinä sitten kävi joku nainen ja huomasi, että miulla on jo ne matkalaukunkin laput ja laittoi sen kiinni ja käski mennä jättämään laukku vaan lähimmälle tiskille siitä jonon ohi. Kävin vaan lykkäämässä sen sinne ja vähän katoin perään, että se siitä lähti hihnalla eteenpäinkin. Mutta parasta tässä oli siis se, että miun matkalaukkua ei punnittu ollenkaan! Ihan mahtavaa. Veikkaan nimittäin, että siinä ois pari liikakiloa ollut.

Koneessa oli pienoinen pettymys kun kummallakaan lennolla ei ollut ruokaa. Aiemmin Lufthansan ja Spanairin lennoilla on saanut edes jotakin, mutta nyt jouduin ostamaan jotain sapuskaa kun vatsan murina alkoi peittämään moottorien ääntä, eikä toisinpäin. Pääsin kuitenkin ihan aikataulussa perille ja Helsinki-Vantaalla sitten odottelin matkalaukkua. Tiesin, että on suuri mahdollisuus ettei laukku kerennyt seuraavalle lennolle, koska itellänikin oli kiire ehtiä. Eipä tarvinnut kauaa odotella kun miun nimi kuulutettiin ja käskettiin mennä tiskille, jossa sitten ilmotin osoitteen mihin matkalaukku toimitettaisiin. Eli tämäkin oli vaan hyvä juttu kun ei ite tarvinnut (tai siis Juhan ei tarvinnut) kanniskella matkalaukkua.

Edellisestä postauksesta muuten jäi yksi erittäin tärkeä asia, jota aivan varmasti tulee ikävä. Häagen-Dazsin Caramel Biscuit and Cream -jäätelöä on jo nyt iso ikävä. Tutustuimme vaihdon loppuvaiheessa, mutta silti ystävyys oli heti merkityksellistä. Ah.

Mutta näin, nyt kun mie oon takaisin Suomessa niin blogi on tullut päätökseensä. Kivaa oli :)

Mitä tulee ikävä?

Viimeinen ilta oli ihan huippu! Hyvää sushia, ihania kavereita ja hauskoja juttuja. Parasta oli se, että kukaan ei tahtonut lähteä juhlimaan, joten ei tullut sellasta sori mut ku tahon jo kotiin -selittelyrumbaa. Juhlimiset sain juhlittua viikonloppuna ja nyt oli kiva tulla ajoissa kotiin. Ilta oli ihana, niin lämmin että lyhythihaisessa mekossa tarkeni loistavasti. Ahh.

Mietin, että vaikka oon tosi innoissani menossa kotiin niin kyllä on muutamia asioita mitä jää ikävä...

Ystävät
Oon tutustunut moniin kivoihin ihmisiin ja harmittaa kun tietää, että useimpia tuskin nään enää uudestaan. Toisaalta on vahvasti semmonen fiilis, että kyllä niitä joskus jossain näkee. Vaikka viime vaihdon tyyppejä en oo kyllä nähnytkään... Onneksi on facebook. Ja suomityttöjä ainaskin toivon näkeväni :)

Aurinko
Ihana kamala aurinko. Pelkään kokoajan polttavani ihon, mutta on se aurinko ja lämpö silti ihanaa. Parasta on just tämmöset lämpimät illat kun voi vaan istuskella puistossa ja kattella kun aurinko laskee. Templo de Debod on muuten ihan paras puisto, niin illalla kuin päivällä!

Ruoka
Ruokaa ja ravintoloita onkin tullut hehkutettua monesti. Monet jutut on kyllä tajuttoman rasvasia, mutta on täällä kyllä niin hyvää ruokaakin, että oh. Ja ravintoloita kun on niin hirmusesti! Tietty Helsingissäkin on ravintoloita, mutta eipä siellä tuu mentyä... ja ihan hyvä niin.

Vapaus
Kalenteri on aina tyhjä ja menot sovitaan edellisenä iltana. Huimaa! Onneksi kesällä on vähän rauhallisempaa, mutta syksyllä vaalikiireissä varmasti kaipaan lötköilemään Madridiin.

Vaatekaupat
Täällä on niin tajuttomasti ihania vaatekauppoja, että ei mikään ihme et matkalaukku huutaa hooasiannaa. Ketjukaupoista lemppareita on Blanco, Bershka, Zara, Stradivarius, Pull&Bear, Sfera... ja korukauppoja, ja kenkäkauppoja, ja pikkuputiikkeja. Ah. Toivon mukaan lentokentällä ollaan armeliaita.

Näitä nyt ainakin ens alkuun tulee ikävä. Varmasti monia muitakin asioita, mutta nyt kone kiinni ja unta kaaliin! Tän blogin taival alkaa olemaan lopussa.. kaipa mie jotain vielä kirjottelen Suomesta, mutta se siitä sitten. :)

Pakkailua, pyykkiä ja siivoomista

Tässä se nyt on. Viimeinen päivä Madridissa. Huimaa! Matkalaukku on noin 80 prosenttisesti pakattu, huoneen lattia mopattu ja hyllyt pyyhitty. Vielä pitäis kantaa ylimääräset ruokajutut keittiöön lahjoituksena kämppiksille. Vaikka aika hyvin kyllä sain kaiken loppumaan viime metreillä. Miulta on shampoo ihan lopussa, samoin hoitoaine, kosteusvoide loppu eilen, vessapaperia on enää puolikas rulla, vanulappuja jäljellä yksi, saldo ihan lopussa ja ruokaa ei jäänyt kuin mausteita.

Tänään ja eilen täällä on ollut lähijunalakko, joten yliopistolle on ollut vähän hankala päästä. Tämä kun yhdistetään siihen, että viime tentistä pääsi läpi kourallinen ihmisiä niin se tais olla sitten siinä. Täällä on muuten tosi hauska arvostelusysteemi. Läpipäässeet arvostellaan ihan samalla tavalla kuin esim. suomalaisessa lukiossa eli 5-10 ja kymppi on paras. Hylätyt sen sijaan löytyy ihan koko skaalalta 1-4 eli koko arvosteluasteikko on 1-10. Eli 4 on 'hylsy, mutta kun vähän yrität niin kyllä se läpi menee'. 1 taas on 'hylsy ja oot muuten semmonen idiootti, ettei kyllä hevin oo toivoa läpipääsystä'.

Maanantaina satoi vettä, niin käväsin Centro de Arte Reina Sofiassa ja oli ihan jees. Enemmän kyllä tykkäsin Thyssenistä, mutta monet on kyllä tota Reina Sofiaakin kehunut. Noh, onpahan nämä Madridin kolme suurta museota nähty.

Sateisen maanantain jälkeen tiistaina oli onneksi poutaa, vaikkei ihan helteistä kuitenkaan. Sade nimittäin tarkoittaa sitä, että pyykinpesu ei onnistu. Meillä on perus-espanjalainen sisäaukko/-piha ja pyykit ripustetaan ulos kuivumaan.

Tässä keittiön ikkuna porraskäytävästä päin. Tosta on kiva roikkua ulkona varsinkin kun toista ikkunaa ei saa auki kunnolla. Ihastuttavaa tässä on myös se, että alakerran tyypit polttavat tupakkaa, joten pyykit välillä haisevat ikävälle. Osa kämppiksistä kuivattaa pyykit telineellä omassa huoneessa, mutta miulle ei sellasta ole niin hyvin ne on tuossakin menneet. Yleensä pesen vaan yhden tai kaksi narullista pyykkiä kerralla niin tilaakin on aina riittänyt.

Tänään on vielä ohjelmassa auringonottoa nyt kun on taas lämpimät ilmat ja illemmalla meen vielä viimesen kerran Pink Sushimaniin syömään sekä sitten sen jälkeen puistoon istuskelemaan kavereiden kanssa. Mitenkään pitkään ei kyllä pysty olemaan, sillä lentokone lähtee klo 11.10. Tuntuu, että lähteepäs se myöhään kun aiemmat lennot ovat olleet tyyliin seittemältä tai kaheksalta. Suomessa oon sitten puol kuuden maissa. Onneks oon eka joka lähtee täältä, niin saan kavereita auttamaan matkalaukun raahaamisessa. Metron portaat ja iso läjä tavaraa ei oo hyvä yhdistelmä.. ellei tee niin kuin Katja ja räpsyttele silmillään auttajia :)

Viimeinen viikonloppu

Viimeinen viikonloppu oli täynnä juhlaa. Perjantaina oli ESN:n järkkäämät vaahtobileet (yäk) ja sitten eilen käytiin suomityttöjen kanssa istuskelemassa. Vaahtobileet eivät ole oikein miun juttu, mutta kun kaikki tuntui olevan menossa sinne niin sitten miekiin pitkin hampain menin mukaan. Hieman sateisesta säästä huolimatta istuskeltiin ensin ulkona ja sitten vasta lähempänä yhtä mentiin ite yökerhoon. Suuri yllätys oli ettei siellä ollutkaan mitään vaahtoa! Saatiin yli kaks tuntia tanssia siellä ennen kuin vaahtokone alkoi syöksemään mönjää tanssijoiden päälle ja mie karkasin toiselle puolelle yökerhoa. Ilta olikin erittäin onnistunut ja miulla oli tosi hauskaa. Olin varmaan ainoa kuiva ihminen siellä, niin tehokkaasti onnistuin välttelemään vaahtoa.

Aamulla olikin sitten vähän väsynyt fiilis ja ei millään huvittanut nousta neljän tunnin unien jälkeen. Olin kuitenkin suunnitellut, että meen käymään El Congreso de los diputadosissa ja siellä pääsee käymään vain lauantai-aamuisin. Ihme kyllä sain itteni kammettua ylös ja kohti Congresoa! Vierailu oli ilmainen ja kyllä kannatti mennä. Oli se siistii nähdä istuntosali ja kuulla vähän paikan historiaakin. Tietty oma tuntemukseni Espanjan historiasta on aika vähäinen, joten enemmänkin siitä olisi voinut saada irti. Harmikseni kuulin, että täysistuntojakin olisi voinut mennä seuraamaan, mutta niihin pitää ilmoittautua aina keskiviikkosin joten se jää nyt väliin.

Sitten oli taas aivan mahtava älynväläys. Väsyneenä tallustelen takaisin kotiin mielessäni pienet päikkärit ennen illan rientoja ja mitä tekee blondi. Ostaa Starbucksista frappuccinon, jossa on pieni määrä kahvia, ei paljoa, mutta kuitenkin tarpeeksi etten saa unta. Noh, parin tunnin jumittamisen jälkeen hiukset ja meikit kuntoon ja kuudeks menin kavereiden kanssa kattomaan musikaalia Footloose. Se oli ilmainen (liput piti varata ennakkoon) ja paikkana oli yhen koulun juhlasali. En siis odottanut mitään hirmuista spektaakkelia, mutta ohhoh, se oli ihan mahtava! Kyseessä on joku porukka, joka on kyseisestä koulusta lähtösin ja ne tekee musikaaleja joka vuosi. Kaikista hienointa oli esityksen loppuaploodit kun katsojat huusi ja taputti ja huusi ja taputti. Muutenkin musikaalien jälkeen on aina mahtava fiilis kun tekee vaan mieli tanssia ja laulaa.

Lähdettiin sitten musikaalin jälkeen suomityttöjen kanssa istuskelemaan ja lopulta päädyttiin paikkaan nimeltä Honkey Tonk. Paikka oli tosi kiva, oli virkistävää tanssia musiikkia jota tunnisti ja jota ei yleensä baareissa soiteta. Ja nauraa niin, että kylkiin sattu. Oisin varmaan ollut jopa pidempäänkin, mutta musiikki oli niin kovalla, että korviin sattu. Pitää ottaa Tarusta mallia ja kantaa mukana korvatulppia.

Puhuttiin myös tyttöjen kanssa espanjalaisista ja varsinkin espanjalaisista naisista. Monet espanjalaiset tuntuvat ajattelevan "minähän teen mitä minä haluan ja sinä et voi sille mitään". Tämä näkyy yleisenä piittaamattomuutena esimerkiksi tupakointikieltoihin. Oon myös nähny miehen leikkaavan varpaankynsiään metrossa, ihmisten kuseksivan missä huvittaa ja kavereilta kuullut vielä ällöttävämpiä juttuja mitä en kehtaa kirjottaa.

Muutenkin miulla alkaa olemaan semmonen fiilis et ihana päästä pois. Niin moni juttu on alkanut ottamaan päähän täällä ja innolla ootan sitä ku Suomessa oon vaan ihan tavallinen tyttö ja kukaan ei tuu koskemaan miun hiuksiin tai huutele kadulla. Harmittaa kun en oo opetellut mitää nasevia vastauksia noihin huuteluihin, vaikka suomalaisilla kirosanoillakin tuntuu viesti menevän perille. Tosin Madridin rentoa ja monipuolista yöelämää tulee kyllä ikävä. Yöelämässäkin kyllä ärsyttää alkoholi. Täällä alkoholia ei nautita vaan sitä vedetään vaan tullakseen humalaan. Drinkkejä ei yökerhoissa ole, vaan juomat ovat tyyliä puolet vodkaa/rommia/jne ja puolet blandista. Yäk. Eipähän tule juotua kun ne maistuu niin kamalalta.

Tänään ois vielä ohjelmassa huoneen siivousta, pakkailun miettimistä ja semmoista. Täällä on ollut aika vilpoinen ilma viime päivinä, joten maauimalassa käynti jää tänään väliin vaikka alunperin niin suunnittelinkin. Vähän alkoi jo pelottaa kun ulkona oli niin vilu, että oliko miun päätös jättää pitkät housut Suomeen viime käynnillä väärä, mut kyllä mie eilen tarkenin mekossani ihan hyvin. Keskiviikkona pitäiski sit helteet ja aurinko tulla takasin.

Ja kuvia viikonlopusta löytyy täältä.

Lähtötunnelmissa

Vuokraisännän kanssa oli lystiä ruokailla. Käytiin tässä ihan vieressä olevassa kiinalaisessa ravintolassa. Siis japanilaisen kanssa kiinalaisessa, hih. Kovasti kyseli kaikkea opiskelusta ja Suomesta ja toivotti tervetulleeksi Madridiin toistekin asustelemaan.

Tänään on enää viikko jäljellä vaihtoa ja sen ansiosta oonkin paljon miettinyt miun lähtöä. Oon tosi innoissani lähössä kotiin kun nään kaikki rakkaat ihmiset ja pääsen tuttuihin rutiineihin ja maisemiin. Muutamilla vaihtareilla tuntuu taas kotiin lähteminen olevan jotenkin inhottava asia ja mielellään jäisivät vain tänne. Onhan miullakin ollu tosi kivaa täällä, mut silti on ihana mennä kotiin. Ehkä se johtuu myös osiksi siitä kun oon ollu niin vähän aikaa etten oo kotiutunut tänne ihan täysin. Tai siitä, että miun elämä on oikeastaan tosi mallillaan Suomessa. Ehkä joillain tuntuu et täällä saa elää sellaista elämää mitä tahtoo kun ei ole vanhempia lähettyvillä ja kukaan ei oikeastaan tunne siuta. Ihmiset tietävät siusta tasan sen verran mitä oot ite kertonut tai tehnyt täällä. Voi tavallaan aloittaa alusta jos on tähän asti asunut vain samalla paikkakunnalla kotimaassaan.
Ajattelin myös, että varmaan siksi kanssa monet ei tahtois palata kun ei tää vaihtarin elämä täällä kauheen raskasta ole. Monet vaan juhlivat ja opiskelevat pikkaisen, ei ole kauheesti velvotteita olemassa erasmus-elämässä.

Vielä mieluummin palaisin Suomeen jos perillä oottaisi kesätyöt. Nyt ottaa vähän päähän kun ei mitään töitä tunnu löytyvän ja säästöt on menneet täällä. Ideoita otetaan vastaan, että mistä vois pyytää töitä. :)

Ja mihinkään liittymättömänä faktana: espanjalaisilla postinjakajilla ei ole avaimia taloihin. Ihmettelin ennen, että kuka hitto soittaa kaikkien summereita, että en varmana päästä sisään kun en ketään odota. Miun huoneeseen kuuluu hyvin kun ekana soi alakerrassa, sitten meillä ja sitten yläkerrassa. Myöhemmin sain kuulla, että posteljooni aina soittelee, että joku päästäis alakertaan sisälle.

Toinen yhtä jännittävä fakta olkoot vaikka se, että miun tekee hitosti mieli grillimakkaraa. Semmoista lihaisaa kabanossia tai wilhelmiä, ei mitään jauhomakkaraa.

Polttaa / kesäkatu naista!

Aurinko vaan porottaa kuumuuttaan täällä. Mie kun valittelen jollekin paikalliselle kuumuutta niin ne vaan naureskelee, että odotappa elokuuta. Noh, onneks oon jo Suomen viileämmässä ilmastossa silloin. Tänään kävin tässä suht lähellä olevassa maauimalassa pulikoimassa viilentyäkseni. Oli hirmu kivaa makoilla nurmikolla ja kävästä välillä virkistäytymässä vedessä. Metrossakin ilmastointi on ihan täysillä, niin oli varsin mukava reissu. Paikkana oli metro Acaciasin lähellä oleva Peñuelas, katu taisi olla Calle de Esperanza tai jotain sinnepäin. Hinta oli kyl vähän kallis, 4,35e/kerta. Ku oon enää muutaman päivän, niin en viittinyt ostaa kymmenen kerran korttia.

Maauimalan jälkeen kävin tutustumassa vanhaan metroasemaan. Muutama vuosikymmen sitten metroja pidennettiin ja yks asema poistui silloin käytöstä kun asemaa ei saatu pidennettyä lisää. Oli ihan jännä kun siellä oli vanhat mainokset ja kaikki. Estación de Chamberi oli paikan nimi ja sinne ei edes maksanut mitään sisälle. Eilen kävin tutkailemassa Museo Thyssen-Bornemiszaa. Vielä on muutama paikka mihin tahon mennä käymään ja kuumina päivinä onkin hyvä käyä museoissa niin ei ihan paahdu hengiltä.

Ihan hullua ajatella, että on enää 8 päivää jälellä miun vaihtoa. Aika on mennyt aivan hirmuisen nopeasti ja tuntuu etten edes ehtinyt kunnolla kotiutua tänne. Noh, Helsingissäkin siihen meni yli vuosi että tunsin sen kodikseni. Lappeenrantaan kun menee nykyään käymään on aina ihan vaan vierailu-fiilis. Käyn niin harvoin, että kaupunki kerkee muuttumaan joka kerralla pikkuisen ja ihmettelen aina että mikäs tuokin talo tuossa on. Kun tuun täältä takasin niin suuntaankin heti Lappeenrantaan viettämään kaverin häitä ja koska kesätöitä eikä siten rahaakaan ole niin varmaan jään sinne lomailemaan juhannukseen asti.

Tämmöstä tänne tällä kertaa. Ei miulle mitään ihmeempiä tapahdu kun ei päivisin ole oikein mitään erityistä tekemistä. Nyt illalla vielä miun vuokraisäntä tahtoo viiä miut syömään kun oon lähössä takas Suomeen ja huomisen suunnitelmista ei hajuakaan. Miun vuokraisäntä on muuten just paras tyyppi. Se on semmoinen japanilainen miekkonen ja se aina kertoilee juttuja Japanista. Se on myös tosi kiva tyyppi, toi miulle uudet lakanat ja uuden tyynyn ja peiton kun muutin tänne. Astioita en tajunnut kysyä, mutta myöhemmin kuulin sen antaneen vähän astioita miun kämppiksellekin. Täällä harvinaisesti miulla on myös vuokrasopimus kirjotettuna, mikä on kiva juttu. Uusi kuvia muuten löytyypi täältä.

Äänestämässä

Nyt on kansalaisvelvollisuuskin suoritettu kun käytiin Suomen suurlähetystössä äänestämässä. Kyllä siitä jokunen tovi vierähti kun neljä ihmistä kävi äänestämässä ja täytteli lappuja. Ja rupatteli aikansa kuluksi. Eipä lauantaina oo mihinkään kiire - ainakaan täällä.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin niin nyt on luennot loppu. Enää on kaksi tenttiä jälellä, maanantaina ensimmäinen ja 10. päivä toinen. Loput kaks skippaan, koska tahon päästä ystävän häihin. Tokkopa ne ois läpi menneet kuitenkaan. Maanantainkin tentti on vielä vähän mysteeri, koska esimerkiksi alkamisajaksi oli ilmoitettu "Se on aamulla. Tuskin ennen kymmentä." Loistavaa. Siinä sitten koita miettiä et mihinköhän aikaan sinne kampukselle kannattaa vääntäytyä. Noh, onneksi Salla lupas kysellä vielä.

Tänään lähti myös miun kämppis takas Kanarialle kesän viettoon. Tai siis onhan miulla noita kämppiksiä iso liuta, mutta pois lähti se jonka kanssa oon eniten viettänyt aikaa. Tai siis jonka kanssa olen viettäny aikaa, muiden kanssa en oo ees hirmusemmin jutellu. Mutta kämppis siis lähti. Lähtiessään jätti miulle (miun ollessa äänestämässä) nätin rannekorun, jee, kivaa.

Eilen oltiin juhlistamassa Melissan viimeistä iltaa Madridissa ja oltiin isolla tyttöporukalla tanssimassa parissa eri baarissa. Ekana oltiin irkkubaarissa ja ihmeteltiin miks kaikki pojat kerääntyy ympärille tuijottamaan kunnes tajuttiin et ne kattoo mein pään yläpuolella olevasta telkkarista futista. Noh, pitäähän tanssilattiallakin olla telkkareita. Tietty. Kai mie oon jotenkin espanjalaistunut täällä kun lähtiessäni kotiin vähän ennen neljää ajattelin, että onpa hyvä kun lähden näin ajoissa niin ei väsytä ku tarttee herätä äänestämään.

Nyt ois suunnitelmissa käyä kattoos kaikki nähtävyydet mitä on vielä jälellä. Täällä onkin päivisin jo niin kuuma, että museot ovat just täydellisiä viilentymispaikkoja. Keskiviikkona käväsin jo kokeilemassa Telefericon eli semmoisen kaapelikärryajelun. Kuvia sieltä ja muistakin jutuista löytyy tästä eteenpäin.