Metro de Madrid

Madridissa on uskomattoman toimiva metroverkko. Melkein voisi luulla jonkun ei-espanjalaisen suunnitelleen sen, sen verta hyvin on kaikki opasteet, värikoodit ja numerot laitettu. Ainoa mikä on jäänyt miettimättä on esteettömyys. Mennäkseen metroon pitää kävellä portaita pitkin, useita portaita pitkin. Hissejä ei ole ja vaan osa on liukuportaita, joten lastenvaunujen kanssa liikkuvat joutuvat käyttämään muita ihmisiä apunaan vaunujen nostelussa. Kerran näin naisen nappaavat vaunut syliinsä portaisiin mennessään, se oli aika hurjan näköstä.
Metrossa on myös usein viihdykettä. Katusoittajat on täällä aika ovelia, ne tulee metroon soittamaan, joten kukaan ei pääse karkuun. Tähän mennessä oon (pakko)kuunnellut kitaraa, haitaria, huilua, laulua...
Metron vuoroväli on pieni arvoitus. Suomessa voi luottaa, että metroja tulee tasaisesti (itseasiassa lauantaina keskustelin yhden espanjalaisen kanssa Suomen bussien täsmällisyydestä, oli kuulemma vaikuttunut siitä käydessään Suomessa), mutta täällä metro tulee silloin kun se tulee. Yleensä näytössä on 1-3 minuuttia, mutta lauantaina odottelin 20 minuuttia. Tämän takia aamuisin on aina vähän jännää et ehtiikö ajoissa vai ei kun vaikka lähtisi aina samaan aikaan ni toisinaan voi olla tosi ajoissa ja toisinaan keretä just ja just.
Miun matka yliopistolle kestää siis 40-60 minuuttia. Ensin kävelen vähän matkan päähän metroon, jolla köröttelen semmosen vartin verran. Sitten vaihdan Chamartínin asemalla lähijunaan, joka vie kampukselle. Mie voisin mennä toistakin kautta, mut Chamartínin asema on jotenki rauhallinen. Siel ei oo niin hirveesti ihmisiä ja tosi hieno sininen valuva seinä. Tai siis sellainen matrix-tyylinen valuminen, mutta sinisinä pisteinä, ei numeroina. Got it? Grrreaat. Lähijunassa ensin tulee pienemmät talot, sitten pellot ja sitten vasta kampus. Että vähän niinku opiskelis Viikissä.