Nedjän seidän sisäddä

Kämppiksen synttärien juhlinta oli hauskaa. Meitä oli seitsemän tyttöä ja tanssittiin eri baareissa pikkutunneille asti - niin, että seuraavana päivänä jaloissa tuntui. Tuntuipa muuallakin, oli nimittäin kurkku ihan tuhottoman kipiä. Olo ei ole siitä parantunut, vaan oleskelen nyt kolmatta päivää kotosalla parantelemassa nuhaista olemustani ja karheaa kurkkuani. Täällä ilmeisesti uskotaan vakaasti myös kotikonsteihin, sillä apteekin lisäksi kämppikset neuvoivat tekemään mm. sitruunamehua hunajan kera ja oreganoteetä. On ne vaan veikeitä noi miun kämppikset. Tosin vielä tyydyn ihan tavalliseen teehen ja apteekin antimiin.

Oma soluasumiseni jäi hyvin vähäiseksi muuttaessani kymmenen kuukauden jälkeen pois Itäkeskuksen neljän hengen solusta. Espanjaan tullessani oli kuitenkin itsestään selvää, että muutan kimppakämppään. Ajattelin, että kämppikset pitävät seuraa ja eipähän tarvitse yksin yrittää selvittää miten kaasuputeleita hankitaan tai muita espanjalaisen kulttuurin mutkikkaita erikoisuuksia.

Miun kämpässä siis asuu yhteensä 12 ihmistä 10 huoneessa. Monet täällä ja kotosalla kauhistelevat tätä väenpaljoutta, mut ei sitä oikeastaan edes huomaa. Kaikilla on omat huoneet, jääkaapit ja telkkarit, joten yleisissä tiloissa ei kauheesti törmäile muihin. Kylppäreitä on kaksi kappaletta ja outoa kyllä, ikinä ei ole jonoa. Itseasiassa useimmiten saan valita kumpaan menen (taaimmaiseen). Täällä on myös ihan kohtuullisen siistiä. Yksi kämppiksistä on vastuussa siivoamisesta, josta vuokraisäntä hänelle maksaakin. Joten kahdesti kuussa keittiö ja kylppärit loistavat jos ei puhtauttaan niin ainakin suuremman lian puutetta.

Meidän asunto on monimuotoisuudessaan jo aika hieno, on pari thaimaalaista, pari kiinalaista, perulainen, argentiinalainen, brasilialainen ja loput espanjalaisia. Ja sitten on vielä neloskerroksen kämppä, josta tupsahtelee tänne käymään välillä tyyppejä. Saman vuokraisännän omistamat asunnothan ovat yhtä ja samaa.

Muutamia huonoja juttuja täällä kyllä on. Keittiössä ei ole juurikaan mitään kokkausvälineitä, vaan kaikki säilyttää niitä omissa huoneissaan. Ilmeisesti tämä on osittain sen takia, että kukaan ei varastaisi tai sotkisi toisen omaisuutta ja osittain siksi, ettei tulisi torakoita. Jipii. Torakoita. Tähän mennessä oon törmännyt neljään vuokraa maksamattomaan asukkiin. Onneksi lähimarketista sain kuitenkin ostettua pari lasia, lautasen, mukin ja välineitä todella halvalla ja ruoanlaittovälineitä lainailen muilta.

Myös aika kovin ärsytti mennä eräänä aamuna vessaan vain huomatakseni, että kyseisen kylppärin lattia, suihku ja lavuaari oli paskassa. Siis ei liassa, paskassa. Brasilialainen tyyppi on ilmeisesti kova juhlimaan ja oli vähän lähtenyt lapasesta. Noh, kiltisti se aamulla sen sentäs siivos. Muuten vessakäyttäytyminen on ihan siedettävää, vaikka miehet jättävätkin vessanpöntön kannen ylös ja unohtavat vetää välillä.

Ehkä tää tekee miulle ihan hyvää totutella yhteisasumiseen, koska eilen kuulin, että miulle ja Juhalle on myönnetty asunto Mäkelänrinteestä eli syksyllä ois muutto edessä. :)

Tässä on kuva meidän yöllisestä herkuttelusta baarin jälkeen. Täällä on lähestulkoon härski tapa vedellä aamupalaksi/yöruoaksi churroja (uppopaistettuja munkkeja) kuuman kaakaon kanssa. Kaakao on tosin niin tiukkaa tavaraa, että itse nimittäisin sitä ennemminkin suklaakastikkeeksi. Todella hyvää ja vähintäänkin yhtä terveellistä kuin Suomessa tuohon aikaan nautittavat grillin antimet. Kyl mie silti oisin mielummin ottanu makkaraperunat tuohon aikaan.