Intensiiviset 15 tuntia Valenciassa ovat ohitse. Tuntuu kuin olisi viettänyt useamman suomalaisen uuden vuoden kerralla, ainakin meininki kaduilla oli sen verran huimaa. Juhlan ehkä syvempi olemus jäi vielä vähän hämerän peittoon, mutta hauskaa oli.
Lähtö oli Satiago Bernabeulta 6.30 ja tottakai koska mie olin ajoissa, niin busseihin päästin vasta 6.45 ja lähtö oli 7.15. Bussissa oli jopa hämmentävän hiljasta ja sainkin nukkua pari tuntia ensimmäiseen taukoon asti. Edellisenä iltana yks kämppiksistä aloitti kokkailun yhden aikaan, joten takana ei ollut mitkään parhaimmat yöunet. Perille Valenciaan päästiin puoliltapäivin ja siihen loppui järjestetty ohjelma. Suurin osa suunnisti keskustan suuntaan katsomaan ilotulituksia ja sinne miekin menin muutaman tytön kanssa. Samassa porukasa vietettiinkin sitten koko päivä.
Jokapaikassa oli aivan älyttömästi porukkaa ja liikkuminen tuotti hetkittäin vaikeuksia. Koko kaupunki oli täynnä upeita rakennelmia, la falloja, jotka poltetaan tänään. Aluksi ajattelin, että harmi ettei nähä sitä, mutta toisaalta niitä oli niin jokapuolella että kaupunki on varmaan aika täynnä savua.
Päivän aikana käytiin rannalla ihmettelemässä, tapas-messuilla syömässä halvalla, ravintolassa syömässä vähän kalliimmalla, nähtiin kahdet mielettömät ilotulitukset ja käveltiin pitkin kaupunkia ihmettelemässä meininkiä. Ensimmäiset ilotulitukset olivat päiväsaikaan, joten se oli oikeastaan vaan savua ja meteliä.
Madridissa kun ei ole rantaa, niin pitihän sitä mennä tutkailemaan kun perillekin pääsi kätevästi metrolla. Valencian metro oli jotain ihan toista luokkaa Madridiin verrattuna. Jos mie epäilin et Madridin metron on suunnitellut joku ei-espanjalainen niin Valenciassa oli kyllä ihan kotimaista laatutyötä, niin sekava se tuntui olevan. Miten voi kuudella linjalla saada aikaan sokkelon? Se pysäkki mistä me noustiin kyytiin oli ainakin sekava. Samalta laiturilta lähti kaksi kolmesta pysäkin linjoista ja lisäksi meidän tahtoma linja haarautui keskeltä. Jos tämäkään ei olisi riittänyt sekavuudeksi, niin kun tahdottiin linjan 5 päättärille, sinne ei päässytkään suoraan. Ihmeteltiin kun kylteissä mikään ei mennyt päättärille, mutta se johtuikin siitä että lopussa täytyi vielä vaihtaa metroa! Vaihdossa jälkimmäinen kulkuneuvo paljastautui kuitenkin ratikaksi.
Yöllä oli vielä toiset ilotulitukset, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden. Sitten kello lähenikin jo kolmea ja suunnattiin takas busseille. Bussimatka takaisin kotiin eteni täydellisessä hiljaisuudessa ja Madridiin saavuttiin takaisin klo 8. Kuulemma toisessa bussissa oli (enimmäkseen italialaiset) laulaneet ja jatkaneet juhlimista. Onneks pääsin ekaan bussiin. Ja onneks viikonlopun Baskimaan matkalle ei ollut enää paikkoja jäljellä kun menin ostamaan niitä, ihan kiva olla vaan kotosalla ja levätäkin hieman.
Lisätietoja juhlasta löytyy esim täältä.
Tuommoinen hieno rakennelma ja sitten se vaan tuikataan tuleen!Kuvassa Géraldine, Sabine ja mie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti