Emma Espanjassa: Manzanares el real

Viikonloppu on mennyt tosi nopeasti ja mukavasti. Perjantaina oli tosi upea sää ja päivällä olin Retiro-puistossa istuskelemassa. Aurinko paahtoi täysillä ja t-paida&minihame-yhdistelmällä tuli kuuma. Mitenköhän mie selviin kesästä? Pienen loikoilun jälkeen sopikin sit jo lähteä syömään. Täällä on samaan aikaan yks Salla matikalta, jonka kanssa olin liikenteessä. Intialaista ruokaa napa täynnä jaksoikin suunnata keskustan kaupoille. Mukaan tarttui pari mekkoa, joten nyt oon valmistautunut kesään - ainakin vaatetuksen osalta. Illalla käytiin kattomassa vielä Slumdog millionaire elokuvissa (tai espanjalaiselta nimeltää Quién quiere ser el millonario?). Täällä yleensä kaikki dubataan, mutta me mentiin semmoseen elokuvateatteriin, missä oli laitettu tekstitykset. Yleensä dubbaus on ihan hyvälaatuista, mutta kun oma kielitaito ei kuitenkaan oo niin hyvää, niin turvallisempi ottaa tekstitykset. Plus, että samoihin ääniin kyllästyy...

Ei täällä oikeasti noin kuuma ole, ehkä vaan noin 20 astetta..

Perjantaina piti mennä aikasin nukkumaan, jotta jaksoin herätä lauantaina kahdeksan pintaan. Lähdettiin erasmus-porukalla vuorille tutustumaan paikkaan nimeltä Manzanares el real. Alunperin meitä piti lähteä vain muutama, mutta loppujen lopuksi porukka oli kasvanut 16 vaihtariin. Ensin seikkailtiin lähijunalla Colmenar Viejoon ja siellä etsittiin bussipysäkki, jolla pääsi Manzanaresiin.
Perillä oli kyl matkan arvoiset maisemat. Ensin käytiin tutustumassa linnaan (joita tuntuu olevan jokapaikassa) ja sitten käveltiin vuorille. Linnaan mentäessä huomattiin, että jos on 20 henkilöä, sisäänpääsy on euron halvempi. Meitä kun oli 16 niin ajateltiin, että pyydetään seuraavia neljää tulijaa liittymään mein ryhmään, jotta päästään kaikki halvemmalla. Noh, eihän se nyt käy päinsä. Meille kerrottiin, että ryhmistä täytyy ilmoittaa etukäteen, joten kaikki joutuivat maksamaan euroa kalliimman hinnan. Hieman huvittavaa..
Ilma oli onneksi hieman pilvinen, joten ei tullut ihan liian kuuma. Auringon pilkistäessä mie ja Salla kaivettiin heti aurinkorasvat esiin ja muilla vaihtareilla oli hauskaa. Viimeeks ollessani Espanjassa paloin usein ja aika pahasti, joten nyt pitää koittaa olla varovainen ja rasvata naamaa tiuhaan tahtiin.
Kun oltiin päästy takas kaupunkiin jalat alkoivat olemaan niin väsyneet, ettei huvittanu kävellä enää metriäkään. Onneks sama bussi menikin suoraan metron ulottuville, joten lähijuna-seikkailu ja Colmenar Viejossa käppäily voitiin jättää väliin.

Tänään kyllä jaloissa tuntuu et tuli kolmisen tuntia käveltyä vuorilla ja oon vaan loikoillut kotona ja kattonut telkkaa. Huomenna sitten tuleekin Juha vierailemaan miun luokse viikoksi.