Kuurupiiloa

Nyt alkaa yskiminen tapahtumaan jo tarpeeksi harvoin, että uskalsin häiritä muiden luentorauhaa. Tiistai-iltana päätin vankasti, että keskiviikkona menen luennoille, jotta saisin edes jonkinlaista sosiaalista kontaktia. Niinhän siinä sitten kävin, että neiti lahopää unohti laittaa herätyskellon soimaan ja nukkui autuaasti kymmeneen. Ja koska aamuisin kestää pari tuntia päästä sängystä kampukselle, jäi luennot väliin.

Noooh, uusi yritys nyt tänään ja eipä kyllä napannut. Luennoilla tuli vain mietittyä, että miten hitossa mie oon jaksanu opiskella matikkaa ja miten miuta ei kiinnosta pätkääkään nää kurssit. Eikä niitä oikein edes voi sanoa luennoiksi kun meininki on samanlaista ku lukion tunneilla. En tiiä johtuuko tämä matikan opiskelusta espanjaksi vai yleensäkkin matikan opiskelusta, en ole lukenut kahteen vuoteen matikkaa. En oikein tiiä mitä tässä pitäis keksiä, että saisin motivaation pois piilostaan. Pienenä huudettiin "Äänimerkki" jos jotakuta ei meinannut löytyä..

Jos jotain hyötyä kotona makoilusta ja kiinnostuksen lopahtamisesta matikkaa kohtaan on, niin se että sain itseäni taas niskasta kiinni espanjalaisen filologian pääsykokeiden suhteen. Mie tahon lukea espanjaa sivuaineena ja se ei ihan noin vaan onnistu, vaan pitää lukea rakkaan ystäväni herra Karlssonin ihana kirja nimeltä Yleinen kielitiede (mie oon sitä mieltä et suhtautumalla näin toi kirja vaikuttaa kivemmalta) ja pärjätä kokeessa. Onneks on vielä (aika tasan) kaksi kuukautta aikaa lueskella. Ja onneks pääsykoe on maanantaina eikä keskellä viikkoa, niin pääsen hyvin tulemaan täältä viikonloppuvisiitille.