Williä tekstiä

Tämmöisen tekeleen kirjoittelin meidän osakunnan lehteen, Williin:


Meteliä ja maistuvaa ruokaa (eli vaihtokevääni Madridissa)

Vietän kevään mittaista vaihtoa Espanjan pääkaupungissa Madridissa ja tässä muutamia havaintoja espanjalaisista ja opiskelustani täällä...

Meillä on joka päivä samat luennot, samassa järjestyksessä, samassa luokassa ja lähestulkoon samojen ihmisten kanssa. Olen täällä toisen vuosikurssin kanssa samoilla luennoilla ja meno tuntuu hyvinkin koulumaiselta. Maanantaina meteli on pahin – eihän sitä olla nähty toisiaan moneen päivään. Montakohan kertaa Helsingin yliopistossa luennoitsija on joutunut pyytämään hiljaisuutta luennon aikana? Täällä niin on käynyt parisenkymmentä kertaa. Niin siis yhden luennon aikana. Luennoitsijat myös jäävät aina seisomaan taulun eteen, jotta kukaan ei varmastikkaan pääse kirjoittamaan asioita ylös heti. Toisaalta olen kuullut, että miun pitäis olla onnellinen kun edes näen taulumuistiinpanoja, koska muut vaihtarit eivät semmoista luksusta ole tavanneet. Luennot pidetään putkeen ja vasta neljän tunnin jälkeen pääsee syömään. Monet kaivavat repusta äiskän tekemät eväät, sillä omillaan asuminen on harvinaista.

Metelöinnin lisäksi espanjalaisten erityisenä luonteenpiirteenä on aikatauluttomuus. Tämä ilmenee niin joka paikasta myöhästelynä kuin yleisenä piittamattomuutena muiden unentarpeisiin. Yritän aina mennä ainakin vartin myöhässä joka paikkaan etten ihan ärsyyntyisi muiden odottamiseen, mutta silti olen aina ensimmäisenä paikalla. Kämppiksistäni useimmat käyvät töissä ja siksi elävät hieman erilaisessa vuorokausirytmissä kuin minä. Ymmärrän, että ruokaa tarvitsee tehdä, että pysyy tolpillaan, mutta tarviiko pikkutunneilla kokkaillessa laulaa samalla? Juhliminenkin aloitetaan todella myöhään. Yökerhot avautuvat vasta puoliltaöin ja sulkeutuvat vasta aamukuuden ja -kahdeksan välillä. Parhaimmillaan oon tainnut jaksaa puol viiteen asti. Mie vahvasti epäilen, että madridilaiset eivät nuku.

Laulua ja musiikkia ovat espanjalaiset tulvillaan. Musiikki raikaa niin metrossa matkustajien kännyköistä tai satunnaisista katumuusikoista (vai olisivatko ne sittenkin siis metromuusikoita?) kuin muillakin julkisilla paikoilla. Jos jossain ei satu olemaan musiikkia, on paikalla aina joku papparainen laulelemassa kävellessään.

Espanjalainen ruoka jakaa mielipiteeni. Osa ruoasta on todella herkullista ja jota jään kaipaamaan, kun taas osa on superrasvaista ja usein hieman epäilyttävänkin näköistä. Asun ihan Madridin keskustassa ja ympärillä on niin paljon ihania ravintoloita, että oma kokkailuni on jäänyt aika vähäiseksi.

Vaikka välillä hieman ärsyttääkin kun asiat ei toimi ja käyt kolmannen kerran kysymässä yksinkertaista asiaa, niin on Espanja silti mukava maa. Olen päässyt täysin irti riippuvaisuussuhteestani kalenteriini ja muutenkin oppinut elämään rennommin. Mañana, mañana....

Nähdään viimeistään kesäretkellä!
Emma

(Lisää kuvia on muuten taas ilmestynyt tänne.)